Ikäkriisiä vauvajuhlissa

Kuten jo aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, juhlimme ystävääni ja hänen maaliskuussa syntyvää esikoistaan lauantaina yllätysvauvajuhlissa. Harmillisesti porukastamme lähes puolet sairastui juuri ennen kutsuja, joten lopulta juhlimme melko pienellä porukalla. Hauskaa kuitenkin oli, ja onnistuimme yllättämään tulevan äidin – ainakin melkein. Epäilykset olivat kuulemma heränneet, kun mies oli aamulla pedannut sängyn ja laittanut kahvikupin suoraan astianpesukoneeseen! :D Miehet…

Ystäväni, jonka esikoista juhlimme, on kaveripiirinsä ensimmäinen odottaja. Ensimmäinen äiti. Ja vaikka me kuinka yritämme elää rinnalla, tukea ja kannustaa, ymmärsin lauantaina, että kaverini on ihan hiton yksin. Emme me lapsettomat ymmärrä synnytyksistä mitään – emmekä edes osaa asennoitua asiaan oikein. Me lähinnä kauhistelimme ja heitimme typeriä mukahauskoja vitsejä asian tiimoilta. Että miten synnytys varmaan sattuu ja miten kamalalta tuntuu, kun alapää tuhoutuu. Ja ettei meistä ainakaan olisi kakkavaipan vaihtajiksi tai koliikkivauvan hoitajiksi. Emme me kuluta iltojamme pesten lapsen vaatteita tai viikaten niitä laatikoihin. Meidän maailmamme ei ole muuttunut tai edes ole muuttumassa läheskään yhtä paljon kuin ystävämme. Tuntuu pahalta myöntää, ettei ymmärrä yhtään, mitä toinen käy tällä hetkellä läpi.
Juhlissa sitä muutenkin tajusi, miten erilaisissa elämäntilanteissa tämän ikäiset ihmiset ovatkaan. Osa viimeistelee opintojaan, osa on juuri kihlautunut. Osa taas etsii yhä sitä oikeaa tai vastaavasti suunnittelee häitä, osa on napannut itselleen ensimmäisen oman alan vakityöpaikan. Sitten on niitä, jotka yhää etsivät omaa juttuaan (tai vaihtoehtoisesti opiskelevat jo toiseen ammattiin) tai kenties seikkailevat vielä maailmalla vailla huolta huomisesta. Itse olen väliinputoaja tässäkin asiassa: suunnittelemme häitä, lopettelen opintojani ja tiedän, että pitäisi aikuistua, mutta jotenkin se tuntuu pelottavalta. Ja mitä enemmän ikää tulee mittariin sitä useammin joudun vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Joko olen valmistunut maisteriksi? Onko työpaikka tiedossa? Joko lapsisuunnitelmat ja häiden päivämäärä on lyöty lukkoon? Entä miten on asuntolainan laita? Tekisi vain mieli huutaa, että ei vielä, ei nyt. En ole valmis. Haluan vielä hetken selvitellä meriveden sotkemaa tukkaa kallioilla, upottaa varpaani hiekkaan maapallon eri kolkissa, valvoa aamuyöhön, kirjoitella korulauseita ja ajatella, että elämä on yhtä hattarapilveä eikä kesä lopu koskaan, jos aina vaan seuraa lämpimiä päiviä ja aurinkoa.

Ja kuitenkin, kun Jenni kirjoitti postauksessaan kaiken rajallisuudesta teksti iski lujaa. Postauksessa kerrottiin siitä, miten sitä yhtäkkiä herääkin siihen, ettei aikaa ole rajattomasti. Samalla kun haaveilen unettomista öistä ja tietynlaisesta vapaudesta tajuan, etten voi vain olla ja ajelehtia päämäärättömästi. Yhtäkkiä vuosia ei olekaan loputtomasti tuhlattavaksi ja vuodet tuntuvat vierivän koko ajan vauhdikkaammin eteenpäin. Kohta pitäisi tietää. Tietää, haluaako lapsia ja jos haluaa, niin kuinka monta. Ja vielä rukoilla, että toiveet toteutuvat. Täytyisi miettiä, mihin olen valmis muuttamaan työn perässä – vai olenko. Ja ylipäätään sitä, minkälainen ihminen olen, millaiseksi haluan tulla ja mitä elämältäni haluan.Nyt ajauduttiin kyllä hieman sivuraiteille, sillä tarkoitukseni oli tosiaan kirjoittaa kaverini baby showereista. Mutta jotenkin taisin herätä siellä ja aloin pohtia asioita hieman uudelta kantilta. Haluaisin kirjoittaa myös valmistumisesta ja siihen liittyvistä peloista, mutta taidan jättää sen tulevaisuuteen, ettei postaus rönsyile enää yhtään enempää…

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta samojen asioiden kanssa painivia? Tyyppejä, joilla on (oma tai ympäristön aiheuttama) ikäkriisi parhaillaan menossa? Minkälaisia ajatuksia teidän päässä liikkuu?

Postauksen kuvista kiitokset Margelle.

Iced chai latte

Ihastuin kesällä Naantalin Aurinkoisessa tähän juomaan. Haastattelin hieman kahvilan työntekijää ja sain selville, ettei juoman valmistaminen itse asiassa ole edes vaikeaa. Tarvitaan vain jäitä, maitoa ja makusiirappia.

Homma kuitenkin jäi, sillä en löytänyt Turusta chai-makusiirappia ja jotenkin netistä tilaaminen tuntui hieman hassulta. Kuitenkin edellisellä kauppareissulla hieman vahingossa huomasin, että makusiirapit ovat rantautuneet lähikauppaankin. Niinpä pääsin vihdoin testailemaan chailaten tekoa ihan itse ja kyllä, se maistui yhtä hyvältä kuin muistelinkin!

Täytetyt munakoisoviipaleet

IMG_5299
IMG_5293
Välillä muutakin kuin matkapostauksia!

Virossa poiketessamme poikaystäväni äiti teki todella hyviä täytettyjä munakoisoviipaleita erään aterian lisukkeeksi. Ihastuin näihin (ja niiden helppoon ohjeeseen) niin palavasti, että heti kotiin tultuamme oli pakko päästä itsekin kokeilemaan!

IMG_5307
Nämä ovat ehkä maailman helpoimpia kokattavia. Ei tarvita kuin yksi munakoiso, suolaa, tulista chilikastiketta (itse käytin tex mex -hyllyn tulisinta salsakastiketta) ja homejuustoa. Jouduin tällä kertaa hieman himmailemaan juuston kanssa, sillä poikaystäväni halusi säästää sitä viinin kaveriksi jonain iltana. Kyseessä oli siis Virosta ostettu erikoisjuusto, jota ei kuulemma Suomen puolelta saa. Mälsää! Tämä hiiri olisi ainakin kaivannut munakoisosiivuilleen hieman enemmän juustoa…

Munakoisoviipaleiden kanssa söimme salaattia (, josta löytyi kyllä ihan kaikkea basilikamozzarellasta viinirypäleisiin) ja kanaa. Ehkä hieman liian tuhti annos omaan makuuni. Jospa ensi kerralla osaisi sitten täyttää lautasensa hieman järkevämmin…

IMG_5312

 

Havaintoja Latviasta

DSC_4805.jpg
– Aivan kuten Virossakin, Latviassa talojen julkisivut saattavat olla todella huonossa kunnossa, ja usein sama meno jatkuu sisätiloihin asti. Sen sijaan autoihin on panostettu. Monen romahtamispisteessä olevan omakotitalon pihalla komeili kuitenkin uutuuttaan kiiltäviä maastureita ja hienoja urheiluautoja. Tämä selittyy kuulemma (ainakin osittain) sillä, että latvialaiset ovat kovin kilpailuhenkisiä: aina pitäisi olla parempaa ja kalliimpaa kuin naapurilla (kuulostaa tutulta ihan suomalaiseenkin korvaan). Naapurit eivät näe toistensa talojen sisälle, mutta sen sijaan pihalla olevan auton näkee aina. Kannattaa siis panostaa siihen, asuinmukavuudesta välittämättä!

– Latviassa näkee myös todella paljon vanhoja, melko hurjankin näköisiä ratikoita ja linja-autoja. Virolaiset halusivat jossain vaiheessa uudistaa julkisia liikennevälineitään, sillä pitivät silloisia lähes käyttökelvottomina. Viro sai uudet kulkuvälineet ja vanhat myytiin Latviaan, jossa ne näköjään edelleen ovat käytössä.

_DSC5374

– Pääkaupungissa Riiassa on todella vähän ilmaisia parkkipaikkoja. Tämän lisäksi keskustan mittavat tietyöt hankaloittavat auton parkkeeraamista entisestään. Ainakin tällä hetkellä kannattaa siis viedä auto parkkiin hieman kauemmas keskustasta…

– Arkkitehtuuri Latviassa on kiehtovaa. Rinta rinnan saattaa seistä kaksi taloa, joista toinen on melko moderni ja viimeisen päälle laitettu, kun taas viereinen talo saattaa kirjaimellisesti vedellä viimeisiään. Kuitenkin tällainen rakennusten sekamelska tuntuu olevan yllättävän hyvässä sopusoinnussa keskenään.

– Latviassa – ja erityisesti Riiassa panostetaan todella paljon katujen siisteyteen ja yleiseen vehreyteen. Kadut ovat putipuhtaita, missään ei näy roskia ja puistoista pidetään todella hyvää huolta. Kauniit kukkaistutukset ja vehreät puistot tekivät ainakin itseeni suuren vaikutuksen!

_DSC5334

– Latvialaiset tuntuvat rakastavan kauppakeskuksia, ja ainakin suurimmista Latvian kaupungeista niitä tuntuu löytyvän todella runsaasti. Esimerkiksi jo Riiasta löytyy todella monta kauppakeskusta: muun muassa Galleria Riga, Galerija Centrs, Origo… Ja kaikki nämä ovat kooltaan todella suuria! Kaikenlaisille shoppailijoille löytyy siis varmasti jotakin.

– Maaseudulla ei juurikaan näe aidattuja laitumia. Lehmät, lampaat ja vuohet laiduntavat joko vapaina tai lieassa. Maaseudulla tienpientareilla onkin varmasti enemmän lehmistä kuin hirvieläimistä varoittavia kylttejä… Hevosilla sen sijaan oli useimmiten kunnon lauta-aita ympärillään!

_DSC4789

 

 

 

Kantarellipasteijat

ööö.jpg

Nyt niitä taas saa, sieniä! Namnamnam!

Onko täällä muita, joilla menee kausiherkkujen kanssa hieman överiksi? Olen siis haaveillut kantarellipasteijoista varmaan koko kesän: kun muut toivoivat helteiden alkavan, itse haaveilin pääseväni pian sienimetsään… Muutaman kerran kantarellipasteijat ovat tulleet jopa uniini (viimeistään tässä kohtaa poikaystäväni oli todella huolissaan). Voitte siis ehkä kuvitella sen onnen määrän, kun äiti viime viikonloppuna toi tänne pussillisen tuoreita kantarelleja!

PARAS.jpg

Kantarellipasteijat

kantarelleja
homejuustoa
1 sipuli
sipulinvarsia 
1 pkt voi- tai lehtitaikinalevyjä
kananmuna voiteluun

Taas tällaista sopivan epämääräistä kokkailua meikäläisen makuun. Sienien ja sipulien paistamisen jälkeen paistinpannuun vaan sopivasti (lue: oman maun mukaan) vielä homejuustoa ja sipulinvarsia. Sitten valmis täyte lehtitaikinalevyn sisälle, pasteijoiden voitelu – ja tadaa! Lopuksi paistoin näitä 225 asteessa noin kymmenen minuuttia.

Tein pasteijoita siis alunperin sillä ajatuksella, että laitan pari pussillista pakastimeen odottamaan vieraita. Jotenkin kuitenkin huomasin myöhemmin leipomispäivänä istuvani iltaa siskoni luona samaiset pasteijapussit mukanani. Kotiinlähdön koittaessa pussissa oli jäljellä enää muutama epämääräinen taikinamöykky, joten mainiona isosiskona lupasin jättää loput siskolleni. Tänään sain viestin, että niitäkään vähiä ei enää ole.

Se siitä vierasvarasta.

lllll.jpg

Voi minun Turkuni…

_DSC5468.jpg
Sydämeen sattuu pahasti.

Perjantai. Olimme juuri lähdössä poikaystäväni kanssa keskustaan pyörimään, kun puhelimeni piippasi. Mietin hetken, jaksanko kaivaa kännykkää ahtaasta laukustani, jonne olin sen hetkeä aiemmin survonut. Jos se olisi jotain tärkeää, minulle kyllä soitettaisiin.

”Torilla puukotettu ihmisiä???” luki uusimmassa viestissä. Oli pakko varmistaa, että puhuttiin tästä kaupungista, meidän pienestä Turustamme. Yhtäkkiä kaikki halusivat tietää, että olen kunnossa. Sain muutamien kymmenien minuuttien ajan niin paljon viestejä tapahtumien oletetusta kulusta sekä monia kuvia ja videoita tapahtumapaikalta, että pääni oli aivan sekaisin. Tärisin. Kiukku ja pelko ottivat vallan.

Emme lähteneet kaupungille. Vedimme verhot ikkunoihin ja käperryimme sohvalle. Luimme viestejä ja selasimme uutisia samalla kun yritimme ymmärtää, mitä tapahtui. Terroristit, useat tekijät, pommiuhka, puukotukset… Milloin Myllyssä tai Skanssissa oltiin hyökätty tai rautatieasemalla viilletty kurkkuja auki. Sen verran saimme viesteistä ja uutisista selvää, että ainakin Kauppatorilla ja Puutorilla on tapahtunut hirveitä.

Jossain vaiheessa tilanne alkoi rauhoittua. Puhelin ei enää piipannut koko aikaa, ja tiedotustilaisuuksien myötä saatiin yhä enemmän ja enemmän faktatietoa. Suututti, että muutenkin jo ihan liian vakavaa juttua paisuteltiin eri sosiaalisen median kanavia kiertävissä viesteissä.

Illan jo pimetessä uskalsimme viimein lähteä koiran kanssa ulos lenkille. Siinä vaiheessa viranomaiset olivat jo kertoneet, ettei vaaraa enää ole. Silti meitä pelotti. Ja ei, emme voineet sille mitään, että vaistonvaraisesti katseemme kiersi autioita teitä. Seuraako tuo auto meitä? Näyttääkö tuo kävelijä tuolla epäilyttävältä? Aivomme tekivät niin lujaa ylitöitä, ettei sanoille ollut enää sijaa, vaan tallustimme hiljaisina eteenpäin. Koko lenkin aikana törmäsimme kolmeen muuhun ulkoilijaan. Perjantaina. Turussa. Ja heidänkin päänsä kääntyilivät ihan liikaa. Hekin pelkäsivät.

_DSC5466

Tänään kävimme perheeni kanssa brunssilla täällä Turussa. Vielä eilen olin varma, ettemme menisi. Koska vaikka tiesin, ettei pelolle saisi antaa valtaa, minua pelotti silti. Turku ei tuntunut enää samalla tavalla kotoisalta ja turvalliselta kuin miltä se oli tuntunut vielä reilu vuorokausi aiemmin. Yhtäkkiä tuli olo, etten tuntenut kaupunkia tai sen asukkaita yhtään.

Mutta me kuitenkin menimme, perheenä. Kiitos äitini, joka jaksoi pysyä positiivisena ja järkevänä kaiken kauheuden keskellä ja toistella, että elämän pitää jatkua. Oli ihanaa nähdä, miten Kolmanteen Linjaan (Linnankatu 88) tuli meidän lisäksi niin moni muukin. Tunnelma oli hiljainen. Ilmassa oli surua, mutta katseiden kohdatessa vieraiden ihmisten silmistä paistoi myös empatia. Ja se, jos mikä tuntui lohdulliselta. Emme olleet yksin. Tämä kosketti niin montaa muutakin.

Illalla kotona iski kuitenkin uutisahdistus. Olin katsonut reilun vuorokauden aikana monet uutiset ja tiedotustilaisuudet, lukenut artikkeleja ja hurjia facebook-kommentteja. Olin nähnyt videoita, joita en olisi halunnut nähdä ja jotka tulivat viime yönä uniin asti. Illalla tuli tunne, että nyt riittää. En jaksanut lukea enää yhtään rasistista kommenttia tai kuulla arvioita siitä, miten tämä kaikki olisi vasta alkua jollekin paljon suuremmalle ja pahemmalle.

Niinpä me sitten lähdimme tallustamaan keskustaan. Siellä oli yllättävän normaali ja rauhallinen tunnelma. Ihmisiä tuli ja meni, ravintoloista kuului pitkästä aikaa jopa naurua ja jokirannassa istuttiin isoissa porukoissa. Aivan niin kuin ennenkin.

Kyllä tästäkin selvitään. Meidän on pakko.

Miten opiskelijalla on varaa matkustaa?

IMG_4004.jpg
Saan jonkun verran kyselyjä siitä, miten minulla on ja on ollut varaa matkustaa näinkin paljon. Moni opiskelijakavereistani kun ei ole ehkä päässyt Tukholmaa tai Jyväskylää pidemmälle.

Säästämisessähän on lähinnä kyse priorisoinnista. Siitä, mitä pitää tärkeänä ja mitä ei. Koen, etten itse ole joutunut erityisesti luopumaan juuri mistään, vaan olen halunnut panostaa (eli säästää) asioihin, jotka itse koen tärkeinä.

Heti alkuun sanottakoon, että minulla ei ole suurta vuokraa maksettavana eikä säästettävää esimerkiksi häitä tai lapsia varten. Olen siis (ainakin vielä hetken) ihan tavallinen opiskelija, joka asuu halvassa vuokra-asunnossa ja tekee töitä opintojensa ohessa. Olen aloittanut työnteon 14-vuotiaana enkä koskaan ole pitänyt kunnon lomaa. Toisin kuin monet muut opiskelijat, en ole koskaan nostanut opintolainaa (saati käyttänyt sitä matkustamiseen). Miten ja mistä me sitten säästämme? Alla muutamia toimiviksi koettuja vinkkejä matkakassan kerryttämiseen!

MATKAKASSA

Meillä on poikaystäväni kanssa yhteinen matkakassa, jonne kumpikin laittaa tietyn summan rahaa säästöön heti palkkapäivänään. Kyseessä on siis purnukka, ei mikään erillinen tili, sillä haluamme (jostain syystä?) nähdä kassan kasvavan konkreettisesti. Lisäksi purnukka on ilmainen, toisin kuin useimmat tilit. Matkakassaamme kerryttävät myös pullokuiteista saatavat rahat sekä irtokolikot. Voi kuulostaa hassulta heittää muutama kymmenen sentin kolikko purkkiin, mutta niinhän se on, että pienistä puroista syntyy lopulta ne isot joet. Myös kaikki kertyneet S-Bonuksemme menevät kassaan juuri ennen reissua, ja olemmekin pyrkineet keskittämään ostoksemme (ruoka, bensa jne.) tietyn ryhmän liikkeisiin.

Ajatus matkakassasta lähti liikkeelle jo reilut kymmenen vuotta sitten, jolloin työskentelin vielä Lohjalla kaupan kassalla. Kysyin asiakkaalta, olisiko hänellä antaa hieman kolikoita, jotta hän saisi vaihtorahansa seteleinä takaisin. Vanhempi rouva kieltäytyi tiukasti ja kertoi sitten, että heidän perheensä ulkomaanmatkat tehdään pitkälti näiden ”pikkuhilujen” ansiosta. Siitä päivästä alkoi myös oma hilujen hamstraamiseni. Ja kyllä, olen itsekin huomannut, että kaikki laukkujen pohjilla ja takkien taskuissa pyörivät kolikot kannattaa laittaa säästöön.


MIETI, MISSÄ/MITEN VOIT SÄÄSTÄÄ

Asuminen. Tässä voi säästää todella paljon! Itse asun nykyään pienehkössä kämpässä, jonka vuokraan kuuluu mm. vesi, sähkö ja netti. Toki jossain vaiheessa, kun muutamme yhteen, vuokrakulut (toivottavasti) pienenevät entisestään… Olen asunut huomattavasti isommissa asunnoissa, mutta ne eivät koskaan tehneet minua onnellisiksi. Päinvastoin: vuokra oli kallis ja siivottavaa paljon.

Juhliminen ja ulkona syöminen. Käyn todella todella harvoin juhlimassa. En oikeastaan välitä alkoholin mausta ja ärsyynnyn, jos seuraava(t) päivä(t) menevät pilalle juhlinnan vuoksi. Minulla ei siis mene rahaa juomiin eikä myöskään seuraavan päivän krapulapitsoihin. Muutenkin syömme ulkona todella harvoin… Ruoka-asioissa on muutenkin paljon säästömahdollisuuksia: entä, jos laittaisit kaikki herkutteluun menevät rahat säästöön? Tai pitäisit karkkipäivän vain joka toinen viikko? Mitä jos laatisit viikko- tai kuukausibudjetin ruokia varten?

Harrastukset. Myös harrastuksiaan pohtimalla ja joitain muutoksia tekemällä voi säästää rahaa. Esimerkiksi juoksu- tai kuntosaliharrastus. Ymmärrän, että talvella on kivempaa ja järkevämpää treenata sisätiloissa, mutta kevään tullen nämä harrastukset voi helposti siirtää ulos. Itse olen säästänyt paljon (en edes uskalla laskea, miten paljon) siinä, että luovuin viikottaisista ohjatuista ratsastustunneista ja siirryin liikuttamaan tuttavieni hevosia ilmaiseksi. Toki jotkut haluavat treenata tavoitteellisesti, jolloin säästäminenkin on hankalampaa. Mutta aina kannattaa miettiä!

Ajoitus. Opiskelijana (ja osa-aikaisena työntekijänä) on siinä mielessä ideaalissa tilanteessa matkustelun suhteen, että matkustaa voi käytännössä milloin tahansa – tai ainakin aikataulut ovat joustavat. Näin on mahdollista kytätä halpoja lentoja eikä tarvitse taistella hotelleista tai lennoista suosituimpaan loma-aikaan. Päivien kanssa kikkailemalla voi oikeasti säästää satasia!

Matkan pituus ja etäisyys. Myös matkalla voi säästää rahaa. Kuten olette varmasti huomanneet, teen itse melko lyhyitä reissuja suhteellisen lähelle. Kun matkaan ei ole käytettävänä montaa päivää, en halua lentoaikojenkaan olevan kovin pitkiä. Lyhyillä matkoilla säästyy siis rahaa. Tietenkään maata tai kaupunkia ei ehdi nähdä kunnolla, mutta toistaiseksi tämä on ollut toimiva ratkaisu.

Majoittuminen ja ruokailu reissussa. Asumisessa voi säästää sekä ennen matkaa että sen aikana. Matkustan itse sillä asenteella, että hotellihuoneessa käydään vain nukkumassa, joten en koskaan etsi mitään viiden tähden hotelleja. Hyvä vaihtoehto hotellille on myös Airbnb: hyviä ja monenlaisiin budjetteihin sopivia vaihtoehtoja on pilvin pimein monessa eri maassa ja kaupungissa. Lisäksi ruokakustannukset pienenevät, kun ruokaa voi laittaa myös ”kotioloissa”. Itse olen melko nirso enkä halua maksaa ruuista maltaita reissussakaan. Mieluummin kiertelen, liikun ja näen enemmän kuin jään hifistelemään ravintolaan. 
IMG_4002

+  PARI BONUSVINKKIÄ

Ensinnäkin, mikäli haluaa saada rahaa kokoon hieman nopeammin, kannattaa käydä omat kaappinsa läpi ja laittaa kaikki ylimääräinen myyntiin kirpputorille. Saattaa kuulostaa tylsältä, isotöiseltä ja/tai itsestäänselvyydeltä, mutta suosittelen lämpimästi. Vuosia sitten, ennen Espanjan reissua matkakassassa ei mielestäni ollut tarpeeksi rahaa säästössä. Ratsasin vaatekaapit ja varastot, ja vein kaiken ylimääräisen myyntiin lähikirpparille. Kahden viikon kirppismyynnillä sain kasvatettua matkakassaamme reilulla 300 eurolla! Yhtäkään myytyä vaatetta tai kenkäparia en ole jäänyt kaipaamaan, mutta reissustamme tuli huomattavasti kivempi, kun jokaista euroa ei tarvinnut koko aikaa olla laskemassa.

Toiseksi mikäli haluaa päästä nopeammin matkustamaan, kannattaa hyödyntää kaikki juhlapäivät, valmistujaiset, ylioppilasjuhlat jne. ja pyytää sukulaisia siirtämään lahjarahat suoraan matkatilille.
IMG_4000

Siinä muutama vinkki matkakassan kasvattamista varten. Miten te muut, miten ja millaisissa asioissa säästätte?