Raivostuttava migreeni

Kevään ja lisääntyneen valon myötä muistan taas, miksi pidän talvesta jossakin suhteessa kevättä enemmän. Kirkas kevätaurinko saa pääni tykyttämään aiheuttaen lieviä migreenikohtauksia ja -särkyjä. Halusin kirjoittaa aiheesta, sillä vaikkei migreeni elämääni kovin radikaalisti rajoitakaan, on se silti kiusallinen vaiva.

Minulle ei ole koskaan diagnosoitu migreeniä. Kohtauksia on liian harvoin. Kuitenkin lähisuvussani lähes jokainen kärsii migreenistä, joten tiedän kyllä, mistä puhun. Omat kohtaukseni ajoittuvat lähinnä kevääseen ja kesään, jolloin on valoisaa ja kelit saattavat olla hiostavat.

Ensimmäisen migreenikohtaukseni sain ala-asteen kolmannella luokalla. Olin koko päivän ollut koulussa paksu keinovillainen paita päälläni, joka hiosti hirvittävästi. Pääni oli myöskin särkenyt oudolla tavalla jo aamupäivästä alkaen. Se ei ollut tavallista päänsärkyä. Tuntui ennemminkin, kuin silmieni takaa olisi särkenyt. Myös ohimoille tuli tykyttäviä kipupisteitä. Kun sitten pääsin kotiin, vaihdoin äkkiä kevyemmät vaatteet päälle. Söin ja join, sillä ajattelin säryn johtuvan siitä, etten ollut syönyt kunnolla koko päivänä. Ei auttanut. Kipu vaan yltyi ja yltyi. Kaikki äänet kuuluivat todella kovina ja ärsyttävinä, samoin ihan tavalliset kattolamput tuntuivat loistavan liian kirkkaina. Menin omaan huoneeseeni peittojen alle pimeään. Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, sillä aaltoina tulevat kivut aiheuttivat myös huonoa oloa. Tuntui, että oli pakko puristaa päätä kasaan käsillä. Hrr… Parin tunnin kuluttua oloni oli niin huono, että juoksin vessaan oksentamaan. Se tuntui auttavan, sillä vessareissun jälkeen pystyin vihdoin nukahtamaan. Herättyäni kipu oli tiessään.

Hiostavien vaatteiden lisäksi migreenialttiiden on tärkeää huolehtia nestetasapainosta. Tämä korostuu erityisesti kesäisin ja tietysti muulloinkin, kun hikoilee paljon. En voisi kuvitellakaan kesäkeleillä lähteväni jonnekin ilman vesipulloa ja aurinkolaseja. Kaikkein pahimpia ovat kesän juhlat ja illanistujaiset, joissa tulee veden sijaan nautittua jotain alkoholipitoista. Tällöin on lähes satavarmaa, että jossain vaiheessa iltaa alkaa migreenisärky. Esimerkiksi viime kesänä grillasimme ystävieni kanssa takapihallani. Siemailimme sangriaa, söimme ja kaikki oli hyvin. En tosin ollut muistanut huolehtia vedenjuonnistani oikeastaan koko päivänä. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, miten tuoksut alkoivat korostua ja äänet kuulua tavallista voimakkaampina. Nämä ovat sellaisia hälytysmerkkejä, jotka olen oppinut vuosien saatossa tunnistamaan. Kipitin siis ottamaan Buranaa. Minulla ei siis ole mitään kunnon migreenilääkkeitä, koska varsinainen diagnoosi puuttuu. Joskus ajoissa otettu särkylääke riittääkin, mutta ei tässä tapauksessa. Illan edetessä minun oli pakko pyytää vieraita poistumaan, sillä oma oloni alkoi olla sietämätön. Onneksi ystäväni ymmärsivät hätäni ja auttoivat siivoamaan ”hajunaiheuttajat” kokonaan pois. Loppuilta ja -yö kuluivatkin sohvalla peittojen alla vuoron perään palellen ja hikoillen. Ei puhettakaan baarireissusta!

Niska-hartiaseudun jumit ovat jo ihan tavallisenkin päänsäryn aiheuttajia, mutta aina tietyssä pisteessä, kun olen ”tarpeeksi” jumissa alkavat migreenit. Näille lihasjumitusten aiheuttamille migreeneille on ominaista se, että niitä tulee monena päivänä peräkkäin, mutta ne eivät ole ihan yhtä voimakkaita kuin normaalisti. Esimerkiksi nyt, kun olen joutunut kököttämään koneella normaalia enemmän ja sitä myöten hartiani ovat jumissa, olen saanut monta ”minikohtausta” useampana päivänä peräkkäin. Silloin silmien taakse alkaa sattua, mutta kipu ei ole ihan niin sietämätöntä kuin normaalissa migreenikohtauksessa. Särystä huolimatta pystyn siis työskentelemään ja toimimaan monta tuntia – usein jopa koko päivän loppuun. Yleensä pienet torkut tai Burana auttavat. Inhottavan näistä minisäryistä tekee se, että koskaan ei voi tietää, yltyykö särky kunnon kohtaukseksi.  Esimerkiksi viime lauantaina tein pitkän päivän töissä. Yritin parhaani mukaan venytellä aina sopivissa väleissä, mutta silti huomasin meneväni koko ajan vain enemmän jumiin. Työpäivän lähestyessä loppuaan aloin hieman hikoilla ja vaatteet tuntuivat tukalilta. Olin koittanut pitkin päivää juoda vettä ja syödäkin hyvin, mutta mikään ei auttanut. Silmät tuntuivat myös oudon väsyneiltä. Heti päästyäni kotiin tilanne laukesi, ja hirveä päänsärky alkoi. En voinut kumartua, sillä paine päässäni kasvoi järjettömäksi. Tällä kertaa särkylääkkeestäkään ei ollut apua. Pakotin itseni nukkumaan, ja reilut kaksitoista tuntia torkuttuani olo oli parempi. Minimigreeni ei siis yltynyt vielä varsinaiseksi migreenikohtaukseksi.

Migreeni aiheuttaa myös tietynlaisia kammoja tiettyjä ruokia, juomia ja tuoksuja kohtaan. Ensimmäisen migreenikohtauksen aikana join lämmintä kaakaota (virhe….). Vielä tänä päivänäkään en pysty juomaan kotitekoista kaakaota. Se ei varsinaisesti ällötä, mutta ei kyllä houkuttelekaan pätkän vertaa. Jotkut kaupan valmiskaakaot sentään jo menevät, mutta eivät nekään lukeudu lemppareihini. On myös tietty hajuvesi, jonka jostain syystä yhdistän migreeniini. Huomaan hajuun törmätessäni alkavani kuulostella omaa vointiani herkemmin. Jotenkin odotan jo migreeniä. Sangriaakaan en ole juonut viime kesän jälkeen. Ajattelin kuitenkin olla rohkea, ja kokeilla sitä taas tänä kesänä. Onhan se kuitenkin ”pakollinen” kesäjuoma!

Tiedän, etten todellakaan kärsi pahasta migreenistä. Kohtauksia on harvoin ja ne kestävät yleensä vain muutaman tunnin. Tiedän ihmisiä, joilla kohtaukset ovat päivittäisiä ja vievät toimintakyvyn lähes kokonaan. Oma lähipiirini onneksi ymmärtää tämän sairauteni (vai pitäisikö sanoa taipumukseni), ja riittääkin, jos ilmoitan, että migreeni on tuloillaan. On toki äärettömän inhottavaa perua sovittuja juttuja, koska päähän särkee, mutta kokemuksesta tiedän, että parasta on jäädä kotiin. Työpaikoilla meininki taas tuntuu olevan ihan toinen. Johdossa ei meinata ymmärtää migreenin ja tavallisen päänsäryn eroa. Pitäisi myös pystyä kauhean laajasti selittämään, miksi ei kohtauksen aikaan (tai vielä moneen tuntiin sen jälkeenkään) ole työkykyinen.

Tänä keväänä olen saanut yhden migreenikohtauksen. Toivon, että se jää viimeiseksi, vaikka epäilenkin muuta. Yritän kuitenkin edellisvuosia paremmin panostaa nestetasapainoon sekä laadukkaisiin materiaaleihin vaatteissa; ei mitään hiostavaa tai puristavaa. Olen myös luvannut itselleni hoitaa niska-hartiaseutuni kuntoon kotijumpan ja hieronnan avulla!

Kärsiikö siellä ruudun toisella puolella joku migreenistä? Oletteko keksineet mitään poppakonsteja säryn selättämiseksi?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s