Kellekään ei ole varmasti jäänyt epäselväksi suuri rakkauteni vaaleanpunaisia kevättakkeja kohtaan. Olen nyt tehnyt muutaman tilauksen kotiin asti, mutta jokaisella kerralla olen joutunut pettymään. Huonoja materiaaleja, vääriä kokoja…
Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa. Niinpä vihdoin tiistaina kipitin postista kotiin onnellinen hymy naamallani. Tiesin, että unelmieni takki oli viimein saapunut luokseni. Kotona en voinut lakata tuijottamasta ja sivelemästä sitä. Niin suloinen. Ystävätkin olivat sitä mieltä, että takki ja minä olemme tehtyjä toisillemme! Taisivat hekin huokaista helpotuksesta, kun ei tarvitse enää kuunnella tuskailuja tai kertoa mielipidettään erilaisiin takkivaihtoehtoihin…
