Pottapää

Ajellessani tänään kohti yliopistoa, näin jotain äärettömän ikävää. Eräässä risteyksessä istui vanhempi nainen kahden muun kannatellessa tätä istuma-asennossa. Naisen kasvot ja vaatteet olivat kokonaan veren peitossa, pyörä mutkalla vieressä. Olin jo pysähtymässä, mutta naiset viittoivat minua jatkamaan matkaa. Apua oli selvästi tulossa.

Kyseinen tapaus kosketti minua suuresti. Ehkä sen takia, että sain nyt vihdoin pyöräni tänne ja pyöräily on mahdollista milloin vaan. Mutta luultavasti eniten siksi, että en omista kypärää. Naurettavaa. Hevosen selkään en koskaan nouse ilman kypärää. En edes hetkeksi. Eieiei. Se ei ole koskaan käynyt edes mielessäni. Mutta pyöräillessä en ole käyttänyt kypärää vuosiin. Miksi? Siksi, että kypärät on niin rumia ja pilaavat kampauksen ja tekevät luuserin… Mitäköhän vielä?

Tentin jälkeen marssin kauppaan ostamaan kypärää. Enää ulkonäöllä ei ollut dramaattista väliä, pääasia, että saisin pääkoppani turvaan. Siellä se odotti hyllyssä, minun kypäräni. Ja ei. Kyseinen yksilö ei ole mitenkään kaunis omaan silmääni. En myöskään näytä millään tapaa hyvältä se päässäni. Mutta sillä ei ole väliä. Ihan oikeasti ei ole.
kypara

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s