Mopoilemassa

Tänään tein taas jotain uutta ja jännittävää, ensimmäistä kertaa elämässäni. Kiipesin siis moottoripyörän kyytiin. Tosin turvallisesti takapenkille. Huh. En edes muista, milloin olisin ollut yhtä paniikissa kuin ennen satulaan nousua.

En ole koskaan ymmärtänyt moottoripyöräilyn hienoutta. Kuulun siihen kategoriaan, joka näkee motoristit lähinnä haittana liikenteessä vaarallisine ohituksineen ja epämääräisine kiemurteluineen, epämääräisinä pöristelijöinä ja isoegoisina liivihemmoina. Noh, poikaystäväni ei edusta mitään näistä omista kategorioistani, joten noin vuoden pehmittelyn jälkeen (kyllä, tästä puhuttiin jo viime kesänä), olin vihdoin tarpeeksi rohkea kipuamaan kyytiin.

Ensimmäiset kilometrit huusin kuin hyeena. Pienikin kiihdyttely tai jarruttelu tai kallistus tai ihan mikä vaan sai meikäläisen puntit tutisemaan ja äänen kovenemaan. En edes muista, missä kohtaa aloin taas hengittämään! Huh. Pienen breikkimme jälkeen uskalsin kuitenkin vihdoinkin hetkittäin jopa nauttia menosta. Oli kiva katsella auringonlaskua jostain muualta, kuin auton ikkunoiden läpi. Tuuli iholla tuntui mukavalta ja ylipäätään liikennettä tuli tutkailtua hieman eri vinkkelistä. Kävimme jälleen ihailemassa kaunista Naantalia, puikkelehdimme Ruissalon mutkaisia teitä ja lopuksi eksyimme vielä Jokirantaankin. Aika täydellinen reissu täydellisessä seurassa ja täydellisillä maisemilla!

Kuka tietää, ehkä eksyn pyörän selkään vielä toistekin tänä kesänä!
mopoilu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s