Kaikki läheiseni tietävät, etten sairasta juuri koskaan. Vaikka ympärilläni pyörisivät minkälaiset flunssat ja kuolemantaudit tahansa, en koskaan saa tartuntaa. En edes muista, milloin olisin viimeksi ollut kuumeessa… Viime yönä tähän tuli kuitenkin muutos, kun huomasin ensin ääneni lähteneen ihan varoittamatta. Saman tien kuumekin lähti nousemaan.
Aamulla raahauduin sitten lääkäriin. Sain muutaman päivän sairaslomaa ja lähetteen nieluviljelyyn. Lääkäri ei oikein osannut sanoa mitään muuta, kuin että kurkkuni näyttää oudolta. Nyt sitten jännitetään, mitä outoa sieltä voisi löytyä…
Inhoan olla kipeänä. En yksinkertaisesti saa tehtyä mitään, kun jokaista lihasta sattuu. Tarvittiin kaikki maailman voimat, että sain raahattua itseni olohuoneesta makuuhuoneeseen. Ja ei, matka ei todellakaan ole pitkä. Sairastelua helpottavat maailman suloisin mäyrälapsi (, joka toimii erittäin mielellään lämmittimenäni pujahtamalla peiton alle) ja poikaystävä, joka tyhjensi apteekin vuokseni. Ihanat rakkaat!
