Jo viime syksynä saimme kaksi vanhaa ikkunaa. Keksin toiselle heti käyttöä suuren liitutaulun muodossa. Toiselle ei kuitenkaan koskaan löytynyt mitään järkevää käyttöä. Siellä se odotteli parvekkeella, että saisin jonkinlaisen inspiraation. Pitkään mietin liimaavani lasiin jonkin kivan tekstin, mutta tunnen itseni ja tiedän, että olisin kyllästynyt tekstiin nopeasti.
Eräänä yönä tapahtui kuitenkin hieman outo juttu. Seinällä ollut liitutaulu putosi äänekkäästi maahan ja hajosi tuhansiksi palasiksi pitkin eteisen lattiaa. Ja kas, niin parvekkeella olleelle ikkunalle löytyi käyttöä. Halusin tehdä siitä edeltäjänsä kaltaisen, ainoana erona vain kirjoitusvälineet. Edellisen liitutaulun kanssa käytimme vain liituja. Taulu jäi kuitenkin tunkkaisen ja epäsiistin näköisesti, vaikka sitä miten pyyhki. Halusin ehdottomasti jotain siistimpää!
Törmäsin liitutaulutusseihin alunperin täällä. Luettuani postauksen, olin vakuuttunut siitä, että juuri samanlaiset tussit tarvitaan tännekin. Tilaus Teippitarhalle menemään ja tadaa! Tusseilla jälki on siistimpää kuin liitujen kanssa taistellessa. Tekstit myös erottuvat taustasta huomattavasti paremmin aiempaan verrattuna. Nyt täällä sitten kirjoitellaankin kilpaa enemmän ja vähemmän fiksuja juttuja ”uutenvanhaan” liitutauluun!
Ainoana miinuksena on pakko mainita se, ettei tussi meinaa irrota pinnasta ollenkaan. Täytyy myöntää, että ensimmäisellä kerralla meinasi paniikki iskeä, kun tussi ei lähtenytkään tavallisten liitujen tapaan pelkällä vedellä. Lopulta, monen kymmenen minuutin hinkkauksen jälkeen, sain tussin lähtemään pesuaineen avulla. En tosin kokonaan, mutta tarpeeksi. Nyt olen hieman kahden vaiheilla, uskallanko enää käyttää tusseja vai palaanko turvallisiin liituihin…
