Nyt tuntuu siltä, ettei maailmasta löydy tarpeeksi mahtavia ylistyssanoja kuvaamaan poikaystävääni, hänen hermojaan ja yleistä ihanuuttaan. Ihan oikeasti. Sunnuntai-iltana keksin haluavani sängynpäädyn. En vain ollut ihan varma, millaisen. Illan netissä surffailtuani olin melko varma siitä, että tuleva sängynpäätymme tulisi olemaan beigekankainen nappiyksityiskohdilla. Melko tavallinen siis. Poikaystäväni ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselleni. Kuvailemani sängynpääty sopii kuulemma pariovelliseen makuuhuoneeseen – joka meillä toivottavasti joskus on…
Siispä etsintämme jatkuivat. Lopulta löysimme molempia miellyttävän vaihtoehdon. Valkoinen puupääty, joka saisi näyttää hieman vanhalta ja kärsineeltä. Ensin suunnittelin ostavani vanhan oven, josta sitten tuunailisin päädyn, mutta poikaystävä meni yllättämään meikäläisen. Miekkonen nimittäin asteli äsken sisään sängynpäädyn kanssa, jonka on siis omin pikku kätösin tehnyt! En ollut uskoa silmiäni!
Nyt meillä sitten on oikea sängynpääty. Ja mikä parasta, sain vielä petsatakin sen! Lisää kuvia tulossa!
