Eksyksissä

Saimme ystäväni kanssa eilen idean lähteä Pöytyälle patikoimaan koirien kanssa. En ollut itse koskaan käynyt kyseisessä paikassa, mutta pitkospuut herättivät mielenkiintoni. Koska ystävälläni oli illemmalla vielä menoa, päätimme valita seitsemän kilometrin pituisen lenkin. Alkuun kaikki meni hyvin, koirat olivat innoissaan, sää oli mitä parhain ja jalka nousi.

Käveltyämme seitsemän kilometriä, lenkki päättyi kuin seinään. Keskelle metsää. Kyseessä ei siis suinkaan ollut lenkki, joka olisi palannut takaisin lähtöpaikalle. Ilta alkoi jo hämärtyä, joten meille iski pienoinen paniikki. Hajonneet pitkospuut ja pimenevä suo eivät houkutelleet ollenkaan. Sen sijaan päätimme lähteä etsimään hiekkateitä kännykän navigaattorin avulla. Kovin helppoa se ei ollut, sillä gps ei löytänyt teiden nimiä emmekä tienneet, mihin suuntaan olisimme kävelleet. Kuin ihmeen kaupalla lähdimme kuitenkin oikeaan suuntaan. Jouduin kävelemään ilman kenkiä, sillä ne olivat paitsi märät suolla tarpomisen jälkeen myös jalkani olivat vesikelloilla.

Jossain vaiheessa yritimme myös soittaa taksia itsellemme. Tämäkään ei mennyt putkeen, sillä ensimmäinen taksi ei suostunut hakemaan meitä niin kaukaa ja toiseen taksiin emme koskaan saaneet yhteyttä. Kun olimme arviolta kävelleet 13 kilometriä, pelastajamme saapui. Ystäväni sisko nimittäin. Autokyyti ei ole koskaan tuntunut niin hyvältä kuin eilen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s