Yläilmoissa

flowparkTänään tein jotain, joka todellakin oli oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Tuulisesta säästä ja tummanpuhuvista ukkospilvistä huolimatta vedimme lenkkarit jalkaamme ja suuntasimme kohti Skanssin Flowparkia. Olen haaveillut kiipeilystä nopeasti laskettuna ainakin kolme vuotta. En ole kuitenkaan koskaan ennen onnistunut ylipuhumaan ketään ystävistäni tai perheenjäsenistäni mukaan. Siksi olinkin haljeta onnesta, kun N kertoi lähtevänsä kanssani kiipeilemään. N, jolla on paha korkean paikan kammo ja joskus muutenkin kovin epäileväinen asenne ideoihini!

En itse kärsi minkäänlaisista fobioista (ellei tänä kesänä alkanutta ampiaispelkoa lasketa), joten lähdin matkaan varsin avoimin mielin. Yläilmoissa kiipeillessäni tein havainnon, että maisemien katselulle ei juuri ollut aikaa. Sitä mietti niin tarkasti, että mihin jalkansa milloinkin asettelee, että muualle kuikuilu ei käynyt mielessäkään. Radalla myös jonkinlainen ”eloonjäämisvietti” tuntui selvästi heräävän, sillä radan aikana lihassärkyä tai -jännitystä ei huomannut lainkaan. Mutta heti, kun jalat koskettivat turvallisesti maata, lihasväsymys vyöryi hyökyaallon lailla kropan halki. Juomapullon avaaminen oli muutaman radan jälkeen todellisen työn takana. Kotona mäyrän talutin tuntui painavan satoja kiloja.

Lopuksi voisin mainita vielä muutaman vinkin teille, jotka ehkä mahdollisesti olette menossa flowparkkaamaan ensimmäistä kertaa. Tämänpäiväisen kokemukseni perusteella voin esimerkiksi kertoa, että shortsien sijaan puistoon kannattaa pukea pitkät housut. Monella näkyi olevan juoksu- ja treenihousut (kuten minullakin), mutta veikkaan, että esimerkiksi collegehousut tai muut paksummat pöksyt voisivat olla vielä paremmat hommaan. Näin tänään verisiä ja mustelmaisia sääriä enemmän kuin monena vuotena yhteensä. Ehkä ne kuuluvat lajiin, mutta itse koitan kuitenkin vältellä kaikkia ylimääräisiä kolhuja ja naarmuja parhaani mukaan. Toinen juttu, minkä näin pitkätukkaisena huomasin, oli se, että hiukset on hyvä pitää kiinni. Omat hiukseni olivat ponnarilla, mutta seuraavalla kerralla suosin ehdottomasti mieluummin vaikkapa lettiä tai niskanutturaa. Liian monta kertaa ponnarilla olevat hiukseni nimittäin lensivät suuhuni tai jäivät kiinni kiinnikkeisiin. En edes halua tietää, montako hiusta köyhempänä poistuin puistosta… Kolmas havaintoni oli, että huppari ei ole paras varustus puistoon: huppu jäi vähän väliä johonkin hetkellisesti kiinni tai muuten häiritsi kiipeilyä. En tiedä, olinko yksin ongelmani kanssa, mutta toisaalta kovin monelta en hupparia monen muun puistoilijan päältä edes bongannut.

Kiipeilyyn kannattaa myös varata tarpeeksi aikaa. Varsinkin, jos eksyy paikalle ruuhka-aikaan, on huomioitava myös jonotukseen kulutettava aika. Ja muutenkin on kivempi kiipeillä, kun sen saa tehdä rauhassa, ilman kellon vilkuilua! Puistoon kannattaakin suunnistaa heti aamusta, jolloin saa varmimmin kiipeillä rauhassa. Ai niin! Flowparkista saa myös opiskelija-alennusta, mikä on aina hieno juttu! Kannattaa siis ottaa opiskelijakortti mukaan!flowpark2

Kuvat lainattu täältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s