Kaupunkirakkaus

turku9Eilen illalla ajaessani kotiin keskustasta minuun iski haikeus. Katselin kevätauringon sulattamaa maisemaa ja mietin, miten onnellinen olenkaan, kun olen saanut asua täällä, Turussa, niin monta vuotta. Nyt, kun lähestyvän valmistumisen myötä olen hakenut töitä myös muilta paikkakunnilta huomaan tunteiden nousevan eri tavalla pintaan. Mitä jos tämä onkin viimeinen kevääni Turussa? Entä jos kesällä tallustan jonkun uuden kaupungin asvaltoituja teitä? Mitä jos ihailen ruskaa jossain kaukana? Tai jos en pääse talvipakkasta pakoon naapurini luo?
turku7turku4Turkuun liittyy niin paljon muistoja. On jalkapallokenttä, jossa opetin mäyräkoiranpoikaselle hihnassa kävelyä. On lenkkipolku, josta löysin tosiystävän. On yliopisto, jossa opiskelin niin monta vuotta. On keskusta baareineen ja kahviloineen. On asunnot yksi, kaksi, kolme ja nyt tämä neljäs.

Tähän kaupunkiin liittyy paljon onnea ja kiitollisuutta, mutta myös pelkoa ja ikävää. On niin paljon elettyä elämää, että sitä miettiessä melkein pakahtuu. Täällä on tapahtunut niin paljon: täällä olen ollut maailman surullisin, mutta myös onnellisin. Täällä olen itkenyt ja nauranut enemmän kuin missään muualla. Tähän kaupunkiin, sen kaikkiin mahdollisuuksiin olen kuluttanut satoja ja satoja euroja. Täällä olen työskennellyt.

Ja jos joudun täältä lähtemään, toivon voivani palata. Tahdon tulla takaisin. Ehkä vain ohikulkumatkalla. Mutta mieluummin loppuelämäkseni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s