Et voi rakastaa ketään ehjäksi

IMG_4095.jpgEräänä iltapäivänä viime viikolla seisoin banaanilaatikoiden kanssa ystäväni oven takana. Soitin ovikelloa, odotin oven avaamista ja mietin, että nyt minun täytyy olla meistä se vahvempi. Minun täytyy lopettaa ystäväni kaikenlaiset entä jos -ajatukset alkuunsa ja käskeä vain jatkamaan pakkaamista. Vuosi sitten ystäväni seisoivat muuttolaatikoiden kanssa oveni takana. Silloin se olin ollut minä, joka oli soittanut itkuisen puhelun. Että en jaksa enää. Että minun on päästävä pois. Heti.

Ystäväni mies ei ollut lopettanut uhkapelaamista. Ei, vaikka oli luvannut niin. Ei, vaikka hän oli saanut ystävältäni vielä yhden mahdollisuuden. Viimeisen. En voi edes kuvitella, miten pahalta tuntuu huomata, että yhteisiä, kuukausien ajan kerättyjä säästöjä ei enää ollutkaan. Ystäväni sanoi, että tyhjän tilin näkeminen oli yksi kamalimmista ja häpeällisimmistä hetkistä hänen elämässään. Pettymyksen määrää hän ei osannut edes kuvailla. Se oli musertavaa. Kaikki puheet yhteisestä tulevaisuudesta, lapsista ja omakotitalosta tuntuivat äkkiä kaukaisilta ja niin merkityksettömiltä. Kesäkuussa ei lähdettäisi etelään eikä ensi vuoden puolella huolehdittaisi yhteisestä lapsesta. Ei. Nyt piti miettiä, millä maksettaisiin takuuvuokrat ja erääntyvät laskut. Ja vaikka ystäväni sanoikin, että hänellä oli ollut pieni pelko päällä koko ajan, tapahtunut järkytti ja yllätti hänet silti. Toinen ei ollutkaan muuttunut. Taaskaan.

IMG_4082

Vuosiin on mahtunut paljon. Olen nähnyt, miten raha menee kaiken, rakkaudenkin edelle. Olen ymmärtänyt, että riippuvuus on aina riippuvuus olipa sen kohteena sitten raha tai alkoholi. Tiedän, että sairaissa suhteissa rakkaudella ei ole mitään sijaa. On vain pettymyksiä, häpeää ja hiljalleen hiipuvaa toivoa paremmasta. On kammottavaa tajuta, ettei merkitse toiselle mitään. Että toinen ei ymmärrä eikä yritäkään ymmärtää minua. Tai kun huomaa, että toinen kontrolloi kaikkea tekemistäsi: et enää ehkä halua nähdä ystäviäsi tai perhettäsi, valehtelet toisen puolesta, värittelet totuutta ja välttelet liian henkilökohtaisia kysymyksiä. On jännittävää, miten kulissien ylläpitäminen menee usein oman hyvinvoinnin edelle. Miksi on tärkeää, että kaikki luulevat meillä menevän hyvin, jos itse voin kuitenkin todella huonosti? Ja tärkeimpänä, miksi on niin vaikea lähteä.

Ketään ei voi rakastaa ehjäksi. Yksi tärkeimmistä neuvoista, jonka olen koskaan saanut. Ja nyt, hyvässä parisuhteessa ymmärrän sen. En voi pelastaa toista, jos toinen ei halua apua. Se ei ole minun tehtäväni. Voin seistä rinnalla ja tukea, mutta en voi parantua toisen puolesta. Tämän kerroin ystävällenikin. Sen tajuaminen on musertavaa. Vaikka tietää, ettei niin tapahdu, niin silti sitä haluaa uskoa, että juuri minun rakkauteni auttaa. Että juuri minä muutan ja parannan tämän ihmisen. Että meidän rakkautemme on vahvempi kuin mikään sairaus. Harvoin se kuitenkaan menee niin.

IMG_4083

Viimeaikojen tapahtumat ovat saaneet minut pohtimaan myös aikuisiän ystävyyssuhteita. On ollut ihanaa huomata, että vaikka emme näkisikään ystävieni kanssa viikoittain, he ovat silti olemassa. Voin soittaa heille epäröimättä, jos tarvitsen kuuntelijaa tai apua. Tiedän, että he ovat. Sama toimii tietenkin toisinpäin. Yksi itkuinen soitto, yksi epätoivoinen avunpyyntö, ja olen raivannut tilaa kalenteriini. Olen jo tulossa. Toinen asia, mikä korostuu erityisesti tällaisissa kriisitilanteissa on rehellisyys. Voi tuntua ikävältä sanoa toiselle, että tämä ei ole enää tervettä tai että nyt on oikea hetki päästää irti. Ystävän on osattava sanoa epämiellyttäviltäkin tuntuvia asioita. Ystävälleen on voitava olla rehellinen.

Joten, jos olet onnettomassa parisuhteessa, lähde. Jos olet sairaassa suhteessa, juokse. Koska niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, elämällä on niin paljon enemmän annettavaa. Minäkin uskalsin lähteä. En tosin heti, mutta lähdin kuitenkin. Samoin ystäväni. Ja omasta puolestani voin sanoa, että päätös oli yksi elämäni parhaimmista. Kokosin itseni kasaan ja elin. Pitkästä aikaa. Hymyilin. Nauroin enemmän kuin vuosiin. Ja mikä parasta, löysin maailman parhaimman ihmisen elämääni. Pitkästä aikaa voin nauttia terveestä suhteesta, jossa molemmat ovat tasavertaisia ja elämä helppoa. Ei ole ylimääräistä draamaa, ei epäilyjä tai huonosti nukuttuja öitä. Kun ei koko ajan tarvitse murehtia, energiaa jää ja riittää niin paljon muuhunkin.

Ja jos jostain asiasta olen varma, niin siitä, että jokainen meistä ansaitsee terveen parisuhteen, jossa on hyvä ja turvallinen olla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s