Lauantai-iltana poikaystäväni kanssa niitä näitä jutellessa tajusimme, ettei meistä kumpikaan ole koskaan käynyt Yyterissä. Eikä edes Porissa. Nopeasti kävi selväksi, että ylipäätään kaikenlainen kotimaanmatkailu on jäänyt meillä molemmilla hävettävän vähälle. Sitä vain suhaa autolla pisteestä A pisteeseen B sen kummempia pysähtelemättä. Moni paikkakunta on kyllä tuttu tienvarsikylteistä, mutta siihen se sitten jääkin.
Aurinkoisen sunnuntain ja yhteisen vapaapäivän kunniaksi päätimmekin sitten lähteä ajamaan Yyteriin. Sellaisella sopivan rennolla asenteella, että jos matkan varrelta sattuu löytymään joku kiinnostavan näköinen paikka, niin pysähdytään sitten sielläkin. Päätimme jäädä pyörimään hetkeksi Raumalle.
Puoliksi vitsillä heitimme, että ehkä joskus tulevaisuudessa voisimme kerätä tavaramme ja muuttaa Raumalle. Pastellinväriset puutalot tekivät selvästi meihin vaikutuksen! On muutenkin hauskaa leikitellä ajatuksella, että voisimme asua siellä ja täällä, kun kohta meillä ei ole mitään pakollisia juttuja, jotka pitäisivät meidät täällä Turussa. Ei sillä, en ole varma, olemmeko ihan vielä valmiita luopumaan Aurajoesta ja merimaisemista…
Sitten Yyteriin. V-A-U-! Ihanaa vaaleaa hiekkaa silmänkantamattomiin. Täydellistä! Tai olisi ollut, jos ei olisi tuullut koko ajan niin kovaa. Onneksi rannalla oli kuitenkin dyynejä, joiden taakse pääsi hyvin tuulensuojaan. Reissumme ajoitus oli myöskin erinomainen, sillä saimme olla rannalla melko rauhassa. Voin kuviella, että muutaman viikon päästä koululaisten kesälomien alettua tilanne olisi ollut toinen…
Tehdessämme lähtöä rannalta poikaystäväni vielä heitti, että kai nyt käydään edes vähän kokeilemassa merivettä. Vilukissana en huutanut riemusta, sillä olin koko päivän katsellut, miten rohkeat uimarit kääntyivät takaisin kasteltuaan hieman jalkojaan. Pienen ylipuhumisen jälkeen suostuin tulemaan veteen. Kuten kuvasta näkyy, kovin syvälle emme päässeet.
Samalla reissulla pääsin myös kokeilemaan uutta objektiiviani, jonka ostin Torista. Kyseessä on Samyang-merkkinen fish-eye. Ja vaikka kalansilmät taitavatkin olla jo menneen talven lumia meikäläinen on kovin innoissaan. Varsinkin reissukuviin tulee varmasti ihan uudenlaista särmää, kun pääsen tuon kanssa kuvailemaan! Kuten tämän postauksen kuvista huomaatte, vielä on hieman hakemista, mutta eiköhän se siitä…
