Mökillä

_DSC4027 - Copy (3)
Vietimme kokonaisen viikon Pohjois-Savossa mökkeillen. Palasimme viikoksi maisemiin, jotka ovat minulle niin kovin rakkaita ja merkityksellisiä. Siellä olen paitsi viettänyt lämpimimmät kesäni myös haudannut isovanhempani. Siellä olen pakahtunut sekä ilosta että ikävästä.

Silmäkulmani kostuivat reissun aikana useampaan otteeseen. Oli niin monta asiaa, joista olisin halunnut jutella isovanhemmillemme. Kertoa, miten suuren hauen saimme mökkirannasta tai että onnistuimme lopulta tekemään ihan syötäviä muurinpohjalettuja. Olisin halunnut kysyä, mitä se outo aine oli, mitä aina laitettiin itikanpuremiin tai missä ne mökkirannan suurimmat kivet piilottelivatkaan. Totesimme monta kertaa reissun aikana, että mummo ja ukki tekisivät tämänkin paremmin. Tai tietäisivät.

IMG_4837
Yritimme viikon aikana niin kovasti elää vanhoja hyviä hetkiä uudelleen. Yritimme muistella, miltä kaikki tuntui, maistui tai tuoksui vuosia sitten. Upposimme välillä niin syvälle omiin muistoihimme, että unohdimme hetkittäin jopa toisemme.

Letitimme siskoni kanssa joka päivä toistemme hiukset. Koska se kuuluu asiaan. Mummo sanoi aina, että pitkät hiukset tulee pitää letillä. Luimme myös sarjakuvia, joita olemme lukeneet niin monta kertaa aiemminkin ja joiden jokaisen puhekuplan osaamme yhä ulkoa. Grillasimme ulkona (- jopa vesisateessa!), sillä niin teimme lapsuutemme kesinäkin. Etsimme pusikoista sopivia makkaratikkuja, vaikkemme edes paistaneet makkaraa. Kuljimme rantaan suoreittiä pitkin, vaikka vieressä olisi mennyt hiekkatie. Haistelimme suopursuja ja kilpailimme siitä, kenen saappaat uppoavat syvimmälle suohon – aivan niin kuin lapsena teimme. Rakensimme rannalle hiekkalinnoja, keräsimme malminpaloja ja kahlasimme niin syvälle järveen, että shortsimme kastuivat.

Haimme kaivosta vettä hyppien samoille isoille kiville kuin lapsena aina loikimme. Söimme aamupalaksi karjalanpiirakoita (niitä oikeita) ja napsimme pitkin päivää keksejä peltipurkista. Kalastimme mökkirannasta, mutta koukuissa ei ollut matoja, sillä oikeasti emme halunneet saada mitään. Lapsena meillä oli ollut ukki, joka oli irrottanut limaiset kalat koukusta ja päästänyt ne sitten menemään. Nyt meillä ei ollut ketään, joka olisi ollut tarpeeksi rohkea irrottamaan kalat koukusta. Me valvoimme ihan liian pitkään, pelasimme ristiseiskaa ja Alfapetiä, vaikka tiesimme, että aamulla pitäisi nousta aikaisin. Joinain aamuina nousimme ennen auringonnousua ja kuuntelimme kurkien laulua. Maailma oli kaunis eikä ikävä ollut saanut meitä vielä kiinni. Hetken ajan huijasimme itseämme ajatuksella, että isovanhempamme nukkuisivat vielä omassa makuualkovissaan ja että meillä olisi kaikki maailman aika käytettävissämme. Välillä halusimme niin kovasti mennä ajassa taaksepäin, että se teki oikein kipeää.

_DSC4032
Ja kun sitten torstaina teimme lähtöä mökiltä, kaikkien mielessä päällimmäisenä oli kiitollisuus. Ihan kaikesta. Mökistä, muistoista, rakkaudesta. Suunnaton kiitollisuus siitä, että niin monet elämäni onnelliset hetket ja muistot liittyvät mummolaan ja mökkiin. Ja vaikka edelleen on vaikeaa hyväksyä sitä, etteivät isovanhempamme enää ole täällä meidän kanssamme, osaamme ehkä nähdä asiat hieman toisin. Enää emme jossittele tai ole vihaisia siitä, että heidät vietiin niin nopeasti ja yllättäen meidän luotamme. Nyt osaamme olla kiitollisia. Kiitollisia siitä, että he olivat juuri meidän isovanhempamme. Kiitollisia siitä, että meillä on nyt niin paljon muisteltavaa ja ikävöitävää. Että ehdimme kuitenkin olla yhdessä niin kauan. Kiitos.

_DSC4016

2 thoughts on “Mökillä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s