Huuhkajankierros

_DSC4054

Halusimme käydä mökkireissullamme kokeilemassa jotain uutta luontopolkua. Sellaista, jossa kukaan meistä ei olisi vielä astellut. Pienen googletteluhetken jälkeen päätimme yhteistuumin suuntaavamme Huuhkajankierrokselle. Reitti vaikutti kiinnostavalta jyrkkine nousuineen, laskuineen ja pitkospuineen. Lisäksi kierroksen lähtöpiste sijaitsi aivan mökkimme läheisyydessä, joten emme voineet keksiä minkäänlaisia tekosyitä pitkistä etäisyyksistä tai kovia kokeneesta autosta.

_DSC4079

Luontoon.fi-sivulla Huuhkajankierroksen on kuvailtu sisältävän melko vaativia nousuja ja laskuja, mutta itse emme kokeneet reittiä mitenkään haastavaksi tai raskaaksi. Omasta mielestäni sivusto antaakin reitistä ihan liian vaikean kuvan… En toki kiellä, etteikö syke olisi paikoitellen noussut varsin korkeaksikin, mutta uskon jokaisen normaalikuntoisen selviävän reitistä vaivatta.

_DSC4075

Me valitsimme hieman vahingossa patikointipäiväksi lomamme lämpimimmän päivän. Ai miten niin vahingossa? No siten, että mökiltä lähtiessämme taivas oli harmaa ja tuulessa tuoksui sade. Ajattelimme, että päivä olisi mitä mainioin hieman pidemmälle tallustelulle. Pakkasin reppuun puolentoista litran pullon vettä, vaikka ajattelinkin sen olevan liioiteltua…

Vaan kuinkas kävikään? Saapuessamme lähtöpisteelle (, joka tosiaan sijaitsee muutaman kilometrin päässä mökiltämme) aurinko alkoi porottaa lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteet tuntuivat nousevan vauhdilla ylöspäin. Yhtäkkiä kaikkialla oli paarmoja, hikeä ja itikoita. Ja loputon jano. Ihmettelimme ääneen sadepilvien katoamista ja mietimme puolitosissamme, että olisimme riisuneet paksut collegehousumme ja hilpaisseet reitin pelkissä alusvaatteissa. Näin jälkikäteen täytyy todeta, että onneksi emme riisuneet, sillä reitin aikana meidät ohitti aika monta maastopyöräilijää…

Eniten säälitti mäyräkoira, joka pienillä tappijaloillaan yritti siinä armottomassa kuumuudessa pysyä meidän kaksijalkaisten mukana. Jännästi neiti kuitenkin koki ”ihmevirkoamisen” aina, kun suolammen rannoilta löytyi kuolleita kaloja tai hirvenpapanoita oli tarjolla metsäpoluilla. Voin kertoa, että kun karvavauva oli ensin kiskonut kitusiinsa (omistajan raivokkaasta huudosta huolimatta) kuolleen särjen ja sen jälkeen juonut yhteisen juomapullon suusta, meidän kaksijalkaisten jano katosi nopeasti. Tai ainakaan kellään meistä ei ollut enää suunnatonta hinkua saada jakaa vesipulloa mäyräeläimen kanssa…
_DSC4087 _DSC4081

Noin puolivälissä reittiä oli laavu, jossa olisi ollut mahdollisuus yöpymiseen ja makkaranpaistoon. Yöpymistä emme missään vaiheessa edes miettineet, mutta makkaranpaisto meillä oli ollut suunnitelmissa. Tosin siinä vaiheessa, kun hikisinä ja paukamilla saavuimme laavulle, oli kuuma makkara viimeinen asia, jota meidän teki mieli. Niinpä tyydyimme vain lukemaan laavun vieraskirjaa (rakastan niitä!) ja raapimaan itikanpuremiamme.

Kaiken kaikkiaan reissumme oli todella onnistunut. Olisi hienoa päästä vetämään sama reitti joskus talvella, kunnon hangessa lumikenkäillen! Veikkaan, että silloin makkaratkin maistuisivat paremmin…
_DSC4116

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s