Ikäkriisiä vauvajuhlissa

Kuten jo aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, juhlimme ystävääni ja hänen maaliskuussa syntyvää esikoistaan lauantaina yllätysvauvajuhlissa. Harmillisesti porukastamme lähes puolet sairastui juuri ennen kutsuja, joten lopulta juhlimme melko pienellä porukalla. Hauskaa kuitenkin oli, ja onnistuimme yllättämään tulevan äidin – ainakin melkein. Epäilykset olivat kuulemma heränneet, kun mies oli aamulla pedannut sängyn ja laittanut kahvikupin suoraan astianpesukoneeseen! :D Miehet…

Ystäväni, jonka esikoista juhlimme, on kaveripiirinsä ensimmäinen odottaja. Ensimmäinen äiti. Ja vaikka me kuinka yritämme elää rinnalla, tukea ja kannustaa, ymmärsin lauantaina, että kaverini on ihan hiton yksin. Emme me lapsettomat ymmärrä synnytyksistä mitään – emmekä edes osaa asennoitua asiaan oikein. Me lähinnä kauhistelimme ja heitimme typeriä mukahauskoja vitsejä asian tiimoilta. Että miten synnytys varmaan sattuu ja miten kamalalta tuntuu, kun alapää tuhoutuu. Ja ettei meistä ainakaan olisi kakkavaipan vaihtajiksi tai koliikkivauvan hoitajiksi. Emme me kuluta iltojamme pesten lapsen vaatteita tai viikaten niitä laatikoihin. Meidän maailmamme ei ole muuttunut tai edes ole muuttumassa läheskään yhtä paljon kuin ystävämme. Tuntuu pahalta myöntää, ettei ymmärrä yhtään, mitä toinen käy tällä hetkellä läpi.
Juhlissa sitä muutenkin tajusi, miten erilaisissa elämäntilanteissa tämän ikäiset ihmiset ovatkaan. Osa viimeistelee opintojaan, osa on juuri kihlautunut. Osa taas etsii yhä sitä oikeaa tai vastaavasti suunnittelee häitä, osa on napannut itselleen ensimmäisen oman alan vakityöpaikan. Sitten on niitä, jotka yhää etsivät omaa juttuaan (tai vaihtoehtoisesti opiskelevat jo toiseen ammattiin) tai kenties seikkailevat vielä maailmalla vailla huolta huomisesta. Itse olen väliinputoaja tässäkin asiassa: suunnittelemme häitä, lopettelen opintojani ja tiedän, että pitäisi aikuistua, mutta jotenkin se tuntuu pelottavalta. Ja mitä enemmän ikää tulee mittariin sitä useammin joudun vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Joko olen valmistunut maisteriksi? Onko työpaikka tiedossa? Joko lapsisuunnitelmat ja häiden päivämäärä on lyöty lukkoon? Entä miten on asuntolainan laita? Tekisi vain mieli huutaa, että ei vielä, ei nyt. En ole valmis. Haluan vielä hetken selvitellä meriveden sotkemaa tukkaa kallioilla, upottaa varpaani hiekkaan maapallon eri kolkissa, valvoa aamuyöhön, kirjoitella korulauseita ja ajatella, että elämä on yhtä hattarapilveä eikä kesä lopu koskaan, jos aina vaan seuraa lämpimiä päiviä ja aurinkoa.

Ja kuitenkin, kun Jenni kirjoitti postauksessaan kaiken rajallisuudesta teksti iski lujaa. Postauksessa kerrottiin siitä, miten sitä yhtäkkiä herääkin siihen, ettei aikaa ole rajattomasti. Samalla kun haaveilen unettomista öistä ja tietynlaisesta vapaudesta tajuan, etten voi vain olla ja ajelehtia päämäärättömästi. Yhtäkkiä vuosia ei olekaan loputtomasti tuhlattavaksi ja vuodet tuntuvat vierivän koko ajan vauhdikkaammin eteenpäin. Kohta pitäisi tietää. Tietää, haluaako lapsia ja jos haluaa, niin kuinka monta. Ja vielä rukoilla, että toiveet toteutuvat. Täytyisi miettiä, mihin olen valmis muuttamaan työn perässä – vai olenko. Ja ylipäätään sitä, minkälainen ihminen olen, millaiseksi haluan tulla ja mitä elämältäni haluan.Nyt ajauduttiin kyllä hieman sivuraiteille, sillä tarkoitukseni oli tosiaan kirjoittaa kaverini baby showereista. Mutta jotenkin taisin herätä siellä ja aloin pohtia asioita hieman uudelta kantilta. Haluaisin kirjoittaa myös valmistumisesta ja siihen liittyvistä peloista, mutta taidan jättää sen tulevaisuuteen, ettei postaus rönsyile enää yhtään enempää…

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta samojen asioiden kanssa painivia? Tyyppejä, joilla on (oma tai ympäristön aiheuttama) ikäkriisi parhaillaan menossa? Minkälaisia ajatuksia teidän päässä liikkuu?

Postauksen kuvista kiitokset Margelle.

Iced chai latte

Ihastuin kesällä Naantalin Aurinkoisessa tähän juomaan. Haastattelin hieman kahvilan työntekijää ja sain selville, ettei juoman valmistaminen itse asiassa ole edes vaikeaa. Tarvitaan vain jäitä, maitoa ja makusiirappia.

Homma kuitenkin jäi, sillä en löytänyt Turusta chai-makusiirappia ja jotenkin netistä tilaaminen tuntui hieman hassulta. Kuitenkin edellisellä kauppareissulla hieman vahingossa huomasin, että makusiirapit ovat rantautuneet lähikauppaankin. Niinpä pääsin vihdoin testailemaan chailaten tekoa ihan itse ja kyllä, se maistui yhtä hyvältä kuin muistelinkin!

Täytetyt munakoisoviipaleet

IMG_5299
IMG_5293
Välillä muutakin kuin matkapostauksia!

Virossa poiketessamme poikaystäväni äiti teki todella hyviä täytettyjä munakoisoviipaleita erään aterian lisukkeeksi. Ihastuin näihin (ja niiden helppoon ohjeeseen) niin palavasti, että heti kotiin tultuamme oli pakko päästä itsekin kokeilemaan!

IMG_5307
Nämä ovat ehkä maailman helpoimpia kokattavia. Ei tarvita kuin yksi munakoiso, suolaa, tulista chilikastiketta (itse käytin tex mex -hyllyn tulisinta salsakastiketta) ja homejuustoa. Jouduin tällä kertaa hieman himmailemaan juuston kanssa, sillä poikaystäväni halusi säästää sitä viinin kaveriksi jonain iltana. Kyseessä oli siis Virosta ostettu erikoisjuusto, jota ei kuulemma Suomen puolelta saa. Mälsää! Tämä hiiri olisi ainakin kaivannut munakoisosiivuilleen hieman enemmän juustoa…

Munakoisoviipaleiden kanssa söimme salaattia (, josta löytyi kyllä ihan kaikkea basilikamozzarellasta viinirypäleisiin) ja kanaa. Ehkä hieman liian tuhti annos omaan makuuni. Jospa ensi kerralla osaisi sitten täyttää lautasensa hieman järkevämmin…

IMG_5312