Yksityiskohtia

Valkoinen ja pelkistetty olivat pari vuotta sitten sanat, jotka kuvasivat parhaiten sisustustyyliäni. Kaksioni oli lattiasta kattoon valkoinen eikä missään näkynyt mitään ylimääräistä, kuten valokuvia tai koriste-esineitä. Jälkeenpäin mietittynä adjektiivijonon jatkoksi olisivat sopineet myös kylmä ja persoonaton. Koska sellainenhan se oli. Kuka tahansa olisi voinut asua siellä. Mikään osa kodistani ei kertonut, että siellä asuu nainen. Tai opiskelija. Tai yhtään mitään muutakaan.

Rakastan edelleen vaaleita sävyjä, mutta haluan, että koti on asutun näköinen. Lämmin ja kutsuva. Muistan, miten alkuaikoina sain vilunväristyksiä kolmiomme tummasta puulattiasta ja harmaasta tehosteseinästä. Kaikki näytti muka liian synkältä ja tunkkaiselta. Nyt olen kuitenkin tottunut ja aika paljonkin ihastunut. Toki pöly ynnä muut näkyvät tummasta lattiasta paremmin kuin vaaleasta, mutta tuleepahan tartuttua imurinvarteen useammin. Ja kieltämättä, tumma lattia luo kaivattua kodikkuutta ja lämpöä.

Tumman lattian lisäksi olen oppinut arvostamaan kotien pieniä yksityiskohtia. Olen edelleen melko nirso, mutta sitten joskus sattuu niin, että löytää jotain äärettömän söpöä. Niin kävi Tallinnassa. Olin jo jättämässä tämän hyllylle, mutta ulko-ovella tein täyskäännöksen. Onneksi.img_3215Olen myös huvittavan innoissani tarjottimestamme. Kaikki nämä vuodet olen pitänyt tarjottimia hieman turhana keksintönä. Mielipiteeni saattoi toki johtua siitä, että söin aina vain ruokapöydän ääressä eikä ruokia tai ruokailuvälineitä koskaan tarvinnut kuljettaa sen pidemmälle. Edelleenkin nautin ruokani toki mieluiten ruokapöydän ääressä, mutta olen keksinyt tarjottimelle muita käyttötarkoituksia. Säilytän siinä hedelmiä, kuljetan tee- ja kahvikuppeja parvekkeelle, kasaan siihen kiireessä lukematta jääneet lehdet ja muun postin…img_3216

Kaapin paikka

Eilen oli hyvä päivä. Kävimme poikaystäväni kanssa muuten vaan kiertelemässä muutamia lähialueen huonekaluliikkeitä. Sivusilmällä vilkuilimme, jos löytäisimme kaapin kylpyhuoneeseen. Olemme varmasti puoli vuotta puhuneet siitä, että haluaisimme kylpyhuoneeseen kaapin, jossa voisi säilyttää pyyhkeitä ja pyykinpesuaineita. Emme kuitenkaan ole olleet valmiita uhraamaan kaappiin montaakaan satasta, joten asia on jäänyt vain haaveilun tasolle. Kunnes eilen, ihan sattumalta, törmäsimme Ikean poistonurkassa kaappiin. Meidän kaappiimme. Ja se oli menoa!
kaappi1
Olimme jälleen hieman uhkarohkeita ja ostimme (tai no, poikaystäväni osti, kiitos!) kaapin ilman sen kummempia mittailuja. Erityisen jännittävän tästä teki se, että nurkka, johon olimme kaappia suunnitelleet, on todella kapea. Hyvä tuurimme kuitenkin jatkui, sillä kaappi on aivan täydellisen kokoinen – kuin mittatilaustyönä tehty! Lisäksi se mahduttaa sisäänsä kaikki pyyhkeemme ja pesuaineemme. Pelkäsin myös, että kylpyhuone jäisi ahtaan näköiseksi, mutta mitä vielä! Tilaa on edelleen todella paljon. Nyt vain ei tarvitse tassutella märin jaloin aina vaatehuoneeseen asti, kun tajuaa kesken suihkun unohtaneensa ottaa uuden pyyhkeen…
kaappi2

Makuuhuoneessa

paaty5
Sängynpäätymme on nyt valmis. Samoin yksinkertaiset, pelkistetyt yöpöytämme. Hassua, miten paljon muutama lauta voi muuttaa koko huoneen ilmettä. Innostuin myös siirtämään vierashuoneen sohvatyynyt makuuhuoneeseen, sillä mielestäni sängynpääty kaipaa kaverikseen useamman tyynyn.

Poikaystäväni halusi myös hieman hifistellä ja lisäsi sängynpäädyn taakse ledinauhan. Valo on niin kirkas, että emme tarvitse erillisiä lamppuja yöpöydille tai päädyn päälle. Ihan kätevää, sillä melko usein yöpöydillä tulee säilytettyä kirjoja ja lehtiä, jolloin lamput eivät edes mahtuisi siihen.
sanky2
Oli myös hauska huomata, miten innoissaan poikaystäväni oli tästä pienestä projektista. Olemme siinä mielessä lyömätön tiimi, että minä tykkään kovasti ideoida ja poikaystävä taas toteuttaa. Nyt pähkäilemmekin, minkä projektin toteuttaisimme seuraavaksi.

Ai niin! En ole varma, kuvittelenko vain, mutta ainakin tuntuu, että nukun valmiissa makuuhuoneessa paremmin kuin ennen…

Sängynpääty

Nyt tuntuu siltä, ettei maailmasta löydy tarpeeksi mahtavia ylistyssanoja kuvaamaan poikaystävääni, hänen hermojaan ja yleistä ihanuuttaan. Ihan oikeasti. Sunnuntai-iltana keksin haluavani sängynpäädyn. En vain ollut ihan varma, millaisen. Illan netissä surffailtuani olin melko varma siitä, että tuleva sängynpäätymme tulisi olemaan beigekankainen nappiyksityiskohdilla. Melko tavallinen siis. Poikaystäväni ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselleni. Kuvailemani sängynpääty sopii kuulemma pariovelliseen makuuhuoneeseen – joka meillä toivottavasti joskus on…

Siispä etsintämme jatkuivat. Lopulta löysimme molempia miellyttävän vaihtoehdon. Valkoinen puupääty, joka saisi näyttää hieman vanhalta ja kärsineeltä. Ensin suunnittelin ostavani vanhan oven, josta sitten tuunailisin päädyn, mutta poikaystävä meni yllättämään meikäläisen. Miekkonen nimittäin asteli äsken sisään sängynpäädyn kanssa, jonka on siis omin pikku kätösin tehnyt! En ollut uskoa silmiäni!

Nyt meillä sitten on oikea sängynpääty. Ja mikä parasta, sain vielä petsatakin sen! Lisää kuvia tulossa!
paaty2
paaty1
paaty3

Ongelmakohta

Yksi kotimme suurin ongelmakohta sijaitsee tällä hetkellä eteisessä. Siellä on pikkuruinen nurkka ihan tyhjillään, ja olemmekin miettineet sille järkevää käyttöä jo pidemmän aikaa. Nyt, pitkien pohdintojen jälkeen olemme molemmat sitä mieltä, että jonkinlainen taso tai pöytä olisi paras ja käytännöllisin ratkaisu. Nurkka, johon pöydän haluaisimme, ei kuitenkaan ole mikään helpoin sisustettava. Tilaa on todella vähän joka suuntaan, joten pöytä ei saisi olla kovin syvä tai leveä.

Alunperin nurkassa oli kenkäteline. En kuitenkaan erityisemmin yleisestikään pidä siitä, että sellainen on esillä. Ihan jo senkin takia, että se harvoin näyttää siistiltä, vaikka kenkiä kuinka asettelisi! Olisi myös kätevää, jos eteisessä olisi joku paikka, johon esimerkiksi kassin tai käsineet saisi laskettua.
eteinen1

Taulu ja tussit

Jo viime syksynä saimme kaksi vanhaa ikkunaa. Keksin toiselle heti käyttöä suuren liitutaulun muodossa. Toiselle ei kuitenkaan koskaan löytynyt mitään järkevää käyttöä. Siellä se odotteli parvekkeella, että saisin jonkinlaisen inspiraation. Pitkään mietin liimaavani lasiin jonkin kivan tekstin, mutta tunnen itseni ja tiedän, että olisin kyllästynyt tekstiin nopeasti.
taulu2

taulu1
Eräänä yönä tapahtui kuitenkin hieman outo juttu. Seinällä ollut liitutaulu putosi äänekkäästi maahan ja hajosi tuhansiksi palasiksi pitkin eteisen lattiaa. Ja kas, niin parvekkeella olleelle ikkunalle löytyi käyttöä. Halusin tehdä siitä edeltäjänsä kaltaisen, ainoana erona vain kirjoitusvälineet. Edellisen liitutaulun kanssa käytimme vain liituja. Taulu jäi kuitenkin tunkkaisen ja epäsiistin näköisesti, vaikka sitä miten pyyhki. Halusin ehdottomasti jotain siistimpää!

Törmäsin liitutaulutusseihin alunperin täällä. Luettuani postauksen, olin vakuuttunut siitä, että juuri samanlaiset tussit tarvitaan tännekin. Tilaus Teippitarhalle menemään ja tadaa! Tusseilla jälki on siistimpää kuin liitujen kanssa taistellessa. Tekstit myös erottuvat taustasta huomattavasti paremmin aiempaan verrattuna. Nyt täällä sitten kirjoitellaankin kilpaa enemmän ja vähemmän fiksuja juttuja ”uutenvanhaan” liitutauluun!

Ainoana miinuksena on pakko mainita se, ettei tussi meinaa irrota pinnasta ollenkaan. Täytyy myöntää, että ensimmäisellä kerralla meinasi paniikki iskeä, kun tussi ei lähtenytkään tavallisten liitujen tapaan pelkällä vedellä. Lopulta, monen kymmenen minuutin hinkkauksen jälkeen, sain tussin lähtemään pesuaineen avulla. En tosin kokonaan, mutta tarpeeksi. Nyt olen hieman kahden vaiheilla, uskallanko enää käyttää tusseja vai palaanko turvallisiin liituihin…
taulu3

Parvekeprojekti

Tämän kesän hieman suurempi projektimme on ehdottomasti ollut parveke. Sen suunnitteluun olemme kuluttaneet valtavasti aikaa. Miten yhdistää mukavuus ja käytännöllisyys? Itse olen alusta asti toivonut, että parveke muuttuu mukavammaksi ajanviettopaikaksi. Kovien tuolien tilalle toivoin jotain pehmeää ja viihtyisää. Poikaystäväni taas on tosiaan innostunut kasvattelemaan parvekkeella perunoita ja mansikoita (huvittavaa, miten saan täällä blogissa hänestä luotua jonkun ituhippeilijän!), joten hänen toivomuslistallaan olivat lähinnä käytännöllisyys ja tietenkin se, että kasvit saavat olla mahdollisimman hyvillä paikoilla.
parveke5
Alussa, kun emme olleet vielä ihan varmoja, mitä uudistuneelta parvekkeeltamme todella haluaisimme, teimme vain pieniä juttuja. Aloitimme maalaamalla puunvärisen hyllykön valkoiseksi. Rupesi oikein naurattamaan, kun mietin, montako huonekalua olen reilun vuoden sisällä maalannut. Mutta niinhän se on, että jo maalaamisella saa uudistettua esineitä melko vaivattomasti. Hyllyköstäkin tuli huomattavasti paremman näköinen, kun se sai uutta maalia pintaan.
parveke3

parveke1
Seuraavaksi alkoi uuden istuimen metsästys. Itse olin vahvasti sitä mieltä, että parvekkeelle tulee mukava löhösohva, poikaystävän mielestä vanhoissa tuoleissa ei ollut mitään vikaa. Kiertelimme monen monta kauppaa, mutta yksikään ei tuntunut sopivan parvekkeellemme. Jossain vaiheessa sohva sitten muuttui puupenkiksi, jota sitten fiksailtaisiin pehmusteilla ja tyynyillä mukavammaksi. Ja sitten se tuli vastaan, meidän penkkimme. Se oli puunvärinen ja lähes käsittelemätön. Siis täydellinen maalauskohde, jälleen kerran.

Parvekkeemme on nyt kovin mustavalkoinen. Normaalisti karsastan tätä yhdistelmää, mutta pakko myöntää, että parvekkeellemme tällainen värimaailma sopii. Vanhat tuolit ja pöytäkin saivat jäädä parveketta koristamaan, tosin vasta maalisuihkun jälkeen. Muutamia koreja ja pienempiä sisustusjuttuja on vielä hankintalistalla, mutta muuten projektimme on nyt valmis. Mitäköhän seuraavaksi?
parveke6

parveke4

parveke2