Outoja faktoja, 2/2

_dsc33411/ En voi sietää minkäänlaista ruuanhajua kotonani tai vaatteissani. Siitä tulee heti jotenkin likainen ja epäsiisti olo… Näkisittepä, millaiset tuuletusoperaatiot täällä on käynnissä aina kokkailujen jälkeen!

2/ Näköni alkoi heiketä lukiossa. Kävin tarkistuttamassa asian terkkarilla, joka totesi huonon näköni johtuvan jännityksestä (??). Ennen autokoulun aloittamista halusin kuitenkin käydä optikolla näöntarkastuksessa ja jouduinkin ostamaan rillit. En kuitenkaan käyttänyt laseja muulloin kuin ajaessa. Olin siis monta vuotta (ennen piilareita) sokea rotta, joka ei nähnyt muutamaa metriä pidemmälle…

3/ Aivastan aina todella lujaa. En jotenkin osaa aivastaa kauniin tyttömäisesti ja hiljaisesti… Tyrskimiseni yleensä pelästyttää muut ihmiset pahemman kerran.

4/ En koskaan tanssinut Vanhojen tansseissa, vaikka lukion kävinkin.

5/ Yliopiston lisäksi hain aikoinaan myös ensihoitajaksi. Tämä oli ehkä hieman outo veto, sillä en kestä minkäänlaisia verijuttuja itselläni: esimerkiksi viiltohaavat ja verikokeet aiheuttavat paniikin ja melkein pyörtymisen. Sen sijaan onnettomuustilanteissa (siis silloin, kun en itse ole uhri) olen yleensä todella rauhallinen ja osaan toimia oikein ja järkevästi. Muistan, miten pääsykoepäivänä vanhempani (, jotka kyllä muuten ovat aina tukeneet meitä) toivoivat, etten tule valituksi. Yllättävää kyllä, en päässyt pääsykokeissa kovinkaan pitkälle!

6/ Syön kotioloissa ruokani aina lusikalla, olipa kyse sitten salaateista tai makaronilaatikosta.

7/ En ole koskaan edes maistanut mitään energiajuomia. Minusta niiden haju on jo niin etova, etten ikimaailmassa laittaisi sellaista myrkkyä suuhuni…

8/ Olen surkea tanssija. Miljoona kertaa jäykempi kuin Kanki-Kaikkonen!

9/ Olen aina ollut blondi paria epäonnistunutta värjäyskertaa lukuunottamatta. Ruskeat raitani muuttuivat värjäysiltana liiloiksi ja ”kymmenessä pesussa lähtevä” punainen väri saatiin hiuksistani lopulta pois vain kasvattamalla… Kaiken lisäksi kirkkaanpunainen väri muuttui kuontalossani oranssiksi! Porkkanapää yhdistettynä kesäisiin pisamiin… Aikamoinen Peppi Pitkätossu! Välillä haaveilen esimerkiksi ruskeista hiuksista, mutta aiemmat kokemukset ovat aiheuttaneet lähinnä traumoja…

10/ Laitan astianpesukoneen yleensä vasta illalla päälle, jotta voin nukahtaa koneen rauhoittavaan ja kotoisaan hurinaan.  Dear summer, please come back

Outoja faktoja, 1/2

Dear summer, please come back1/ Minulla on todella pienet kädet. Kävin alkutalvesta ostamassa itselleni talviratsastushanskat, ja kokolappua katsellessani meinasin kuolla nauruun. Ostamani hanskat on tarkoitettu 9-12-vuotiaille… Minun on myös mahdotonta käyttää kännykkää yhdellä kädellä, sillä sormeni eivät vain riitä näppäilyyn!

2/ En ole vuosikausiin käyttänyt voita leivällä. Tämä johtuu lapsuuden traumoista, jolloin hoitotäti laittoi paksun ranskanleipäsiivun päälle kunnon kerroksen voita ja sen päälle vielä paksun siivun tankomakkaraa. En muuten syö ranskanleipää tai lauantaimakkaraakaan…

3/ Minun piti ostaa rottweiler, mutta ostinkin mäyrän. Olen haaveillut rotikasta 18-vuotiaasta saakka, mutta kuukausien etsintöjen ja kasvattajien kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen minun oli todettava, etten saisi unelmieni karhunpäistä rotikkaa ihan hetkeen. Koirakuume oli kuitenkin kova, joten jatkoin myynti-ilmoitusten selailua. Ja sitten se tuli vastaan, minun Dodoni! En siis ollut harkinnut mäyräkoiraa missään vaiheessa, mutta kuvan nähtyäni tiesin, että siinä se nyt on, minun koirani.

4/ Kaikkien katsomat leffat, kuten James Bond tai Star Wars… En ole koskaan nähnyt!

5/ Rakastan ruotsalaisia sarjoja ja elokuvia. Skamin myötä myös norjalaiset sarjat ovat alkaneet yllättäen kiinnostaa.

6/ Narskutan hampaitani todella paljon. Välillä leukani ovat niin kipeät, etten aamulla saa suutani avattua.

7/ Minulla on todella hyvä numeromuisti. Muistan helposti pitkiä numerosarjoja ja esimerkiksi monet lapsuudesta tutut lankapuhelinnumerot ovat vieläkin hyvässä muistissa!

8/ Teen usein videoita ja juttelen kuvitteelliselle kameralle. My dayt sekä meikki- ja ruokavideot ovat lemppareitani!

9/ Vaikka muuten pidän itseäni varsin järkevänä kuskina, on pakko myöntää, että otan välillä ”kisaa” liikennevalosisa siitä, kuka pääsee ensimmäisenä liikkeelle.

10/ En juo kahvia. Kerrat, jolloin olen kahvia maistanut, voidaan laskea yhden käden sormilla. Tämä tuntuu kummastuttavan monia, ja saankin usein ”no mitä sä sitten juot?” -kysymyksiä osakseni.

Ystävänpäivänä

img_3185Kiitos ystäväni, kiitos siitä, että kuulutte elämääni. Osan kanssa olemme taivaltaneet pitkät matkat, osan kanssa vasta tutustumme.

Kiitos, kun olette tukeneet vaikeina hetkinä. Seisseet välillä vierelläni, välillä kannatelleet minua. Saaneet silmäni avautumaan ja auttaneet eteenpäin. Ilman teitä en olisi päivässä onnistunut pakkaamaan elämääni pahvilaatikoihin, ilman teitä en olisi selvinnyt elämäni vaikeimmasta vuodesta. Kiitos, kun olitte täällä helmikuun ensimmäisenä päivänä, kun maailmani romahti. Kiitos että tulitte, ja vielä suurempi kiitos siitä, ettei minun tarvinnut sanoa mitään. Kiitos, että olette jakaneet kanssani uskomattoman monia onnellisia hetkiä. Kiitos, että olette tukeneet tenttistresseissä, valvoneet kanssani aamuun asti ja metsästäneet kadonnutta ajokorttia pitkin Turkua. Kiitos, että vielä olette elämässäni, vaikka elämä ei ehkä olekaan aina ollut meille armollisin. Kiitos, että olette siinä, virheistäni ja rosoisuudestani huolimatta. Kiitos, että olette jarrutelleet silloin, kun meno on meinannut käydä liian villiksi. Ja kiitos, että olette ylämäen osuessa kohdalle kannustaneet ja auttaneet jaksamaan, työntäneet lempeästi eteenpäin.

Ja sinulle, rakkaani. Kiitos, että eksyit Turun yöhön eräänä marraskuisena lauantaina. Kiitos, että uskalsit tulla juttusille. Kiitos, että eksyit elämääni. Ja siitä, että otit minut omaasi. Kiitos siitä, että jaksoit ensimmäisenä yhteisenä iltanamme istua hiljaa makuuhuoneessa, kun viimeistelin esseetäni. Kiitos, että olet  juuri sinä ja rakastat minua juuri tällaisena. Rakastan sitä, miten saat minut hymyilemään joka päivä. Miten jaksat aina olla niin optimistinen ja uskoa siihen, että asiat järjestyvät. Miten jaksat pitää minua kainalossasi joka ilta, vaikka varastan peittosi ja kuolaan tyynyllesi. Rakastan sitä, miten katsot minua. Miten saat minut tuntemaan oloni erityiseksi. Kiitän joka päivä maailmankaikkeutta siitä, että olen vihdoin löytänyt kotiin. Olen löytänyt oman puolikkaani, puuttuvan palaseni. Olen vihdoin kokonainen. Kiitos, että saan rakastaa sinua.

Kiitos, että olette.