Risotto

img_3152Hassua, miten joskus voi tehdä kovasti mieli ruokaa, jota ei ole tainnut koskaan edes syödä… Meille kävi eräänä sunnuntaina juuri niin. Aloin haaveilla risotosta, vaikken oikeastaan edes tiennyt, miltä se maistuu saati miten se valmistettaisiin.

Pikaisen googlailun ja kauppareissun päätteeksi päädyimme kanarisottoon. Se kuulosti tarpeeksi helpolta ja noh, turvalliselta vaihtoehdolta.
img_3146

K A N A R I S O T T O

3 dl risottoriisiä
1 iso punasipuli
300 g kanaa
2 kanaliemikuutiota
2 dl kermaa
valkkaria
mustapippuria
suolaa
persiljaa
kirsikkatomaatteja
parmesaania

img_3150img_3161

Laskiainen

img_2423Vaikka lähes kaikkea muuta makeaa rakastankin, pullat tai muutkaan leivonnaiset eivät koskaan ole kuuluneet lemppareihini. Laskiaispullat ovat kuitenkin poikkeus, ja olenkin muutaman kerran hihkunut onnesta, kun olen törmännyt niihin kaupassa…

Päätimme poikaystäväni kanssa tehdä melkein itse laskiaispullia, mikä tarkoitti pakastepullien, vadelmamarmeladin ja kerman ostoa kaupasta. No mutta hei, laitettiin sentään pullat uuniin (hehheh) ja vaahdotettiin kerma!
img_3121

H E R K U L L I S T A   L A S K I A I S T A !

Jämäruokaa

img_2338Munakaspannarista on tullut arkiemme pelastaja. Kun emme keksi mitään muuta tai jos jääkaappi alkaa näyttää uhkaavan tyhjältä, päädymme useimmiten tekemään tätä helppoa ja nopeaa arkiruokaa. Se sopii niin aamupalaksi kuin ihan ruuaksikin riippuen siitä, minkälaisia täytteitä siihen käyttää.

Tänään oli taas yksi tällainen ”mitä tänään syötäisiin” -päivä, kun kumpikaan meistä ei keksinyt mitään järkevää kokattavaa. Nälkäkin oli aikamoinen, joten ruokaa oli saatava nopeasti. Niinpä päätimme jälleen kerran turvautua munakaspannariin.

M U N A K A S P A N N A R I
10 munaa
loraus maitoa
1 tl suolaa
basilikaa
kinkkua
kirsikkatomaatteja
aurajuustoaimg_2346

Munakaspannari

Aloitan varmasti jokaisen ruoka-aiheisen postauksen kertomalla, miten onneton kokki olen. Että poltan kaiken pohjaan, en jaksa lukea ohjeita ja toivon ruuanlaiton olevan mahdollisimman vaivatonta. Siksipä innostuin välittömästi, kun huomasin Essin blogista yksinkertaisen munapannarin ohjeen. Päätin, että ohje lähtee kokeiluun mahdollisimman pian. 

Pannaria varten tarvitset vain kananmunia sekä mausteita ja täytteitä oman maun mukaan. Alkuperäinen idea oli laittaa pannariin kaikkea, mitä kaapista sattuu löytymään. Niinpä  päädyin laittamaan kinkkua, tomaattia ja homejuustoa sekä hieman suolaa ja mustapippuria. Jäin haaveilemaan tonnikalavaihtoehdosta, mutta kun sitä ei ollut saatavilla, oli tyydyttävä kinkkuun. Sitten vain uuniin 200 asteeseen 15 minuutiksi. Kuten Essi omassa blogissaan totesikin, tätä herkkua voi syödä sekä kylmänä että kuumana – toimii!

Grillailuilta

Tänään sain ihanat ystäväni tänne viettämään grillailuiltaa. Taisimme keksiä grillailun viime kesänä, ja onnistuneelle illalle haluttiin jatkoa tänäkin vuonna. Tosin sillä erotuksella, että enää ei tarvitse käyttää hajoamispisteessä olevaa pallogrilliä tai pelätä koko takapihan peittävän omenapuun syttymistä tuleen.

Nyyttärimeiningillä mentiin jälleen. Omalle kohdalleni jäi jälkiruuan keksiminen ja teko. Olen jo kauan ihaillut muiden blogeissa näkyviä pavlova-kuvia, joten valinta ei ollut vaikea. Bongasin ihanan Elisan blogista helpon oloisen ohjeen ja marssin eilen illalla kauppaan. Ongelmat alkoivat heti. Marenkipohjat olivat loppu. Googlasin marenkipohjan ohjeen ja kipitin tyytyväisenä takaisin kotiin: ohjeessa oli mainittu vain muutama ainesosa, joten mikä voisi mennä pieleen? Kaikki.

Onneksi kuitenkin sain huolestuneen poikaystäväni mukaan kokkaustuokioon. Hän on meistä ehdottomasti taitavampi keittiössä ja muutenkin paljon pedantimpi kuin meikäläinen… Siellä me sitten hääräilimme keittiössämme, rikkoen varmaan lähemmäs kaksikymmentä munaa ennen kuin saimme tarvitsemamme kuusi keltuaista. Sokerin korvasimme tomusokerilla, sillä kummankaan jalat eivät olisi enää rankan päivän jälkeen kantaneet lähikauppaan saakka. Ja mitäköhän vielä… Ai niin! Marenkipohjat tosiaan olivat uunissa valehtelematta varmaan neljä tuntia emmekä siltikään olleet ihan varmoja niiden kypsyydestä. Kaiken kruunasi ystävieni hilpeät viestit, jossa he kertoivat odottavansa jälkiruokayllätystäni kauhunsekaisin tuntein.
pavlova1
Kaikesta huolimatta ilta oli kuitenkin erittäin onnistunut. Oli mahtava nähdä tällä porukalla pitkästä aikaa! Ja kaikista parasta on huomata, että vaikka emme olisi hetkeen nähneetkään, jutut jatkuvat silti siitä, mihin viime kerralla jäimme. Tuntui niin hassulta istua siinä ja muistella, miten aloitimme yhdessä yliopisto-opinnot. Muutamaa vuotta myöhemmin tiemme erkanivat, kun kaikki löysivät oman alansa, kuka mistäkin. Hih, tunsimme olomme niin aikuisiksi jutellessamme häistä ja asunnonostoista. Niin se aika vaan menee!