Havaintoja Virosta

_DSC4761– Viron asiakaspalvelusta olen tainnutkin mainita täällä blogin puolella jo aiemmin. Kuvailisin sitä lähinnä sanoilla olematon ja uskomaton. Monesti kassalla huomasin olevani tilanteessa, jossa jouduin lähes pyytelemään myyjältä anteeksi, että olin tullut pilaamaan hänen päivänsä. Ostoksia heiteltiin, kuitteja paiskottiin (tai jätettiin kokonaan antamatta) ja myyjä usein ehti livahtaa paikalta ennen kuin sain ensimmäisiä ostoksia laitettua kassiin…

– Suomessa lähimaksuraja taitaa olla 25 euroa. Virossa summa on huomattavasti pienempi, nimittäin 10 euroa. Monta kertaa yritin maksaa parinkymmenen euron ostokseni lähimaksulla, mutta eihän siitä mitään tullut… Ja edellistä kohtaa sivuten, kovin ymmärtäväistä asiakaspalvelua ei tietenkään ollut näissä tilanteissa odotettavissa.

_DSC4781

– Virossa juuri ajokortin saaneet joutuvat liimaamaan autoonsa (/käyttämäänsä autoon) tarran, jossa valkoisella pohjalla on vihreä vaahteranlehti. Tarra liimataan sekä auton etu- että takaosaan, ja se toimii muille autoilijoille merkkinä siitä, että ratissa on kokematon kuski. Uusien kuskien nopeusrajoitukset ovat myös 10 km/h matalammat kuin muilla: jos esimerkiksi moottoritiellä nopeusrajoituksena on 110 km/h, saa ”tarrallinen” kuski ajaa maksimissaan 100 km/h. Tarraa on pakko pitää kaksi vuotta inssin suorittamisen jälkeen.

– Jatketaan autoiluaiheella. Asvalttiin maalatut valkoiset neliöt kertovat turvallisen ja suositeltavan välimatkan suuruudesta. Välimatka edellä ajavaan autoon on siis täydellinen, kun olette molemmat omien autojenne kanssa tällaisten neliöiden päällä. Mainittakoon kuitenkin, että virolaiset itse käyttävät näitä turvavälejä hyväkseen harrastaessaan vaarallisia ohituksia. Niihin on hyvä kiilata, kun vastaan tuleva auto alkaa olla liian lähellä.

IMG_4885
IMG_4901
– Varmaan jokainen Virossa matkustava on ainakin joskus törmännyt uusiin, mahtipontisiin taloihin, joiden rakennus on kuitenkin selvästi jäänyt kesken. Virossa (ilmeisesti erityisesti venäläisten keskuudessa?) on tapana raken(nut)taa sellaisella all in -meiningillä. Yleensä jossain vaiheessa rahat kuitenkin loppuvat kesken ja rakennusvaihekin luonnollisesti stoppaa siihen. Taloja ei välttämättä koskaan saada valmiiksi…

_DSC4765

Viroon

Täällä sitä istutaan, Megastarin uudehkoilla penkeillä. Lapset huutavat ja innokkaimmat kantavat jo selkä vääränä Tax Freen ostoskassejaan. Perus laivameininkiä.

Olisin halunnut kirjoittaa otsikoksi Baltian roadtrip, mutta totuus on, ettemme vielä tiedä, missä vaiheessa matkamme jatkuu Virosta eteenpäin. Ehkä tiistaina, ehkä vasta lauantaina. Ensimmäistä kertaa ikinä olemme matkalla ilman minuuttiaikataulua tai edes tarkkaa tietoa siitä, milloin tulemme takaisin.

Tarkoituksena on siis matkustaa Tallinnasta Pärnun kautta Riikaan ja sieltä edelleen Vilnaan. Liettua on varsinainen kohteemme, sillä Viro ja Latvia ovat meille molemmille jo entuudestaan tuttuja paikkoja. Reittisuunnitelmamme on kuitenkin jo pelkästään tämän laivamatkan aikana ehtinyt muuttua pariinkin otteeseen, joten saa nähdä, minne lopulta päädymme.

Haluaisin päivittää blogia reissun aikana mahdollisimman paljon, mikäli nettijumalat vaan ovat puolellamme. Paatti saapuu kuitenkin juuri satamaan, joten täytyy lähteä pinkomaan poikaystävän perään….

Autolla Viroon?

_DSC3653.jpg
Ennen Saksaan lähtöä olisi ehkä ihan hyvä saada nämä maaliskuista Viron reissua koskevat postaukset vihdoin alta pois… Joten tässäpä teille viimeinen osa!

Kun kerroin ystävilleni, että olemme lähdössä Viroon omalla autolla, saimme paljon ihmettelyä ja jopa kauhisteluja osaksemme. Uskallatteko oikeasti? Aluksi ystävieni silmien pyörittelyt lähinnä huvittivat, mutta pakko myöntää, että noin kymmenen minuuttia Tallinnan liikennettä liian läheltä seurattuani aloin itsekin epäillä ideamme järkevyyttä…

Aloitetaan vaikka siitä, että olen Suomessa oppinut siihen, että yksisuuntaiset ovat yksisuuntaisia ja liikennevalot siinä mielessä pyhiä, että vihreällä saa mennä, mutta punaisella ehdottomasti ei. Virossa taas… Kaikki tuntuu olevan sallittua, kunhan pääsee nopeammin määränpäähänsä. Näimme niin törkeitä punaisia päin ajoja, suunnanvaihtoja ja yksisuuntaisilla väärään suuntaan ajelemista, etten loppureissusta jaksanut yllättyä enää oikein mistään. Myös nopeusrajoitukset tuntuivat olevan ennemminkin koristeina ja jos noudatit niitä, olit se liikenteen hidas etana, jonka muut ohittivat torvet soiden ja keskarit pystyssä…

Mitä autollisesta Viron reissusta sitten jäi mieleen?

P L U S S A T

– Totta kai auto helpottaa reissaamista ja mahdollistaa liikkumisen kauemmas Tallinnasta. Me kiertelimme auton kanssa Tallinnan lisäksi muun muassa Äesmäellä, Keilassa, Koplissa, Türisalussa ja Hiidenmaallakin! Veikkaan, että ilman autoa olisimme jääneet pyörimään Tallinnaan.

– Autollisena pääsee helpommin näkemään sitä ”oikeaa Viroa” Tallinnan ulkopuolella. On myös hienoa kuulla suomen sijaan viron kieltä.

– Pakko mainita sellainenkin itsestäänselvä asia, että auto mahdollistaa tehokkaamman shoppailun. On kivaa, kun kassit saa vietyä autoon säilytykseen ja toisaalta taas auton kanssa pääsee myös sellaisiin ostoskeskuksiin, joihin ei muuten ehkä tulisi mentyä. Rocca Al Mare oli itselle ainakin tervetullutta vaihtelua sataman kauppoihin.

M I I N U K S E T

– Kuten alussa totesin, liikenne Virossa on melko… mielenkiintoista..

– Autoillessa pitää varata paljon aikaa: muutaman kilometrin matkaan saattaa (erit. satama-alueella) kulua todella paljon aikaa!

– Tallinnassa ja varsinkin sen ulkopuolella tiet ovat paikoin todella huonokuntoisia.

– Tiet ovat myös melko kapeita. Tämä johtuu siitä, että autojen määrä on kasvanut niin nopealla vauhdilla, että lisäkaistoja on jouduttu tekemään melko pikaisella aikataululla. Tämä on käytännössä tarkoittanut sitä, että esimerkiksi entiset kolmikaistaiset tiet on vain ”pilkottu uusiksi”, jotta on saatu yksi kaista lisää.

– Pysäköinti Tallinnassa on suhteellisen kallista. Kaupungin ulkopuolella pysäköinti taas harvoin maksaa mitään.

_DSC3648

Telliskivi

_DSC3882
_DSC3886Telliskivi Loomelinnak on yksi lempparialueistani koko Tallinnassa. Pääkaupungin luova keskus, jossa on ripaus rähjäromantiikkaa ja tehdasmiljöötä… Toimii! Alueelta löytyy toinen toistaan inspiroivempia sisustusliikkeitä, trendikkäitä ravintoloita ja mielenkiintoisia baareja. Kaikkialla on niin paljon katseltavaa ja ihasteltavaa, että pää meni ihan pyörälle!
_DSC3900Kun astuimme sisään Homeart-nimiseen liikkeeseen (Telliskivi 60A), poikaystäväni sanoi heti, että paikka muistuttaa todella paljon Turun Granitia. Ja niin kai se muistuttaakin, vienolla virolaisella vivahteella tosin.

Liikkeestä löytyy kaikkea kaunista tuoleista kynttilöihin ja vanhoista ikkunankehyksistä käsipyyhkeisiin. Hinnat ovat myös huomattavasti halvempia, jos vertaa esimerkiksi Granitiin. Ja jos kahvi- tai viinihammasta kolottaa, liikkeen yhteydestä löytyy myös pienen pieni  kahvila, jossa on jopa näin suomalaisen mielestä todella hyvää asiakaspalvelua! Myyjä innostui (ja liikuttuikin) kovasti, kun poikaystäväni kysyi, saisimmeko ottaa liikkeestä muutaman valokuvan blogia varten._DSC3902
_DSC3888
_DSC3895
_DSC3898
_DSC3887Me olimme syöneet juuri ennen Telliskiveen tuloa, joten alueen ravintolat jäivät tällä kertaa testaamatta. Telliskiven alueelta löytyy kuitenkin supersuosittu ja paljon kehuttu F-Hoone sekä gluteenitonta ruokaa ja taide-elämyksiä tarjoileva Kivi Paber Käärid ja viihtyisän oloinen Lendav Taldrik. Näistä jossain tulee varmasti käytyä seuraavalla reissulla! Erityisesti täysin gluteenittomat menut kiinnostaisivat!
_DSC3912
_DSC3906

Ristnan ranta

_DSC3812Ristnan ranta, surffaajien paratiisi. En oikein tiedä, mitä kirjoittaisin. Tuntuu, että tässä kohtaa kuuluu sanoa, että se pitää itse kokea. Valkoista hiekkaa, korkeita aaltoja ja levotonta merta silmänkantamattomiin…_DSC3818_DSC3867_DSC3845Niin, ja kauniita kiviä myös! Niitä piti tietenkin laittaa muutama taskuun ja tuoda tuliaisiksi äidille. Meidän perheellämme on vuosikausia ollut tällainen hassu tapa tuoda reissuiltamme aina kiviä kotiin tuliaisiksi. Tämä lähti joskus liikkeelle Islannin reissustamme, kun äiti halusi kotiuttaa muutaman laavakiven puutarhaansa. Sen jälkeen kivikokoelma puutarhassa on kasvanut säännöllisesti milloin minkäkin maan kivillä. Lapsuudenkotini pihalta löytää ainakin islantilaisia, itävaltalaisia, norjalaisia ja nyt virolaisiakin kiviä! Kyllä poikaystävä katsoi hetken pitkään, kun selitin, että rannalta täytyy nyt kaivaa ne kaikkein kauneimmat kivet kotiin viemisiksi._DSC3877Yllä olevaan taloon liittyy hauska tarina. Muutamia vuosia sitten joku rantaan ja sen tarjoamiin surffausmahdollisuuksiin ihastunut henkilö päätti raken(nut)taa itselleen talon meren välittömään yhteyteen: rantaan on matkaa muutama hassu metri. Tontista tai muistakaan luvista ei kyselty keneltäkään ja niinpä, kun talon olemassaolo vihdoin huomattiin asiaa puitiin lopulta oikeudessa asti. Oikeuden päätöksestä en tiedä, mutta tuolla talo kuitenkin edelleen nököttää eikä se näytä ainakaan hylätyltä._DSC3822

Ristimägi & Rebastemägi

R I S T I M Ä K I

_DSC3725
Ristimäki oli ensimmäinen (ja myös mieleenpainuvin) pysähdyspaikkamme Hiidenmaalla. Aivan maantien varressa sijaitsevasta metsästä löytyy tuhansia erilaisia ristejä, jotka on valmistettu mitä erilaisemmista materiaaleista: on puuristejä, tikkuristejä, peltiristejä, pahviristejä, maahan piirrettyjä ristejä, puihin kaiverrettuja ristejä… Vain mielikuvitus on rajana!
_DSC3744
_DSC3749Perinteen taustoista kerrotaan useampaa tarinaa. Poikaystäväni mukaan pariskunnat tekevät ja jättävät oman ristinsä metsään, jotta onni olisi heille suotuisa. Toisen uskomuksen mukaan ristejä tekivät Hiidenmaalta pysyvästi lähtevät ihmiset: jälleen kerran ristien uskottiin tuovan onnea elämään. Nykyisin taas ristejä tekevät lähinnä ensi kertaa Hiidenmaalla vierailevat turistit ja erityisesti pariskunnat.

Yhden version mukaan kaksi hääseuruetta, joista toinen oli virolainen ja toinen ruotsalainen, kohtasi toisensa kapealla tiellä hääjuhlien päätteeksi. Tie oli niin kapea, ettei ohittaminen onnistunut, vaan syttyi taistelu. Tässä tuoksinnassa toisesta seurueesta kuoli sulhanen, toisesta morsian. Myöhemmin, vuosien jälkeen, jäljelle jääneet morsian ja sulhanen menivät keskenään naimisiin ja elivät elämänsä loppuun asti onnellisina. Ristit ovat siis paitsi muistona taistelussa kuolleille myös tuomassa onnea itselle ja muille.
_DSC3751
_DSC3769Ristin pitäisi tuoda pariskunnille onnea, joten halusimme tietenkin tehdä oman versiomme. Valitettavasti emme kuitenkaan olleet varautuneet kovin hyvin, joten sidoimme tuotoksemme runollisesti nenäliinalla. Oikeasti ristit pitäisi tehdä luonnon tarjoamista materiaaleista, luontoa kuitenkaan mitenkään vahingoittamatta. Toivotaan, että rakkauden jumalat ovat meille suosiollisia tästä pienestä vilpistä huolimatta…

Saa muuten nähdä, onko risti enää tallessa tai tunnistettavissa, kun seuraavan kerran tulemme Hiidenmaalle…
_DSC3727


R E B A S T E M Ä E N   R E T K I P O L K U 

_DSC3778Toinen pysähdyspaikkamme samaisen maantien varressa oli Rebastemäen retkipolku. Polku on kaikkiaan 1,5 kilometrin pituinen ja se sisältää paljon portaita ja kaksi näköalatasannetta, joista on mahtavat näkymät metsän yli. Puolentoista kilometrin lenkin aikana kulkijan pitäisi myös nähdä erityyppisiä metsiä, kuivista mäntykankaista reheviin lehtimetsiin.

Me emme aikataulusyistä ehtineet kiertää koko lenkkiä, mutta kiipesimme ensimmäiset portaat ja kapusimme vielä ensimmäiseen näköalatorniinkin. Pohkeet kiittivät seuraavana päivänä!
_DSC3782
_DSC3796
_DSC3787_DSC3794

Paldiski, Keila & Türisalu

P A L D I S K I N N I E M E N   S O R T U M A

_DSC3451Yksi reissumme odotetuimmista nähtävyyksistä oli ehdottomasti Pakrinniemen eli Paldiskinniemen sortuma. Sortumalta on hulppeat maisemat merelle ja kalliot ovat itsessään jo todella kauniita. Jalkoihin saa kuitenkin tuijotella ja askeleitaan miettiä melko tarkasti, sillä kalliot ovat äkkijyrkkiä ja maasto muutenkin epätasaista ja reikäistä._DSC3438Paikasta vaarallisen tekeekin juuri se, että kalliot voivat sortua periaatteessa milloin vain. Maaliskuussa vuonna 2008 kymmenien metrien levyinen siivu rantakalliota romahti yllättäen mereen. Pelko maan sortumisesta uudelleen on edelleen olemassa, sillä kallioon jäi todella suuret halkeamat. Toistaiseksi muita sortumia ei kuitenkaan ole ollut. _DSC3437
_DSC3447
_DSC3443
_DSC3435

T Ü R I S A L U   P A N K 

_DSC3532
Türisalu pankissa pysähdyimme vain sen verran, että sain muutaman kuvan otettua. Jälleen kerran upeita maisemia – ja kauhea tuuli. Tunnelma hieman latistui, kun poikaystävä kertoi, että juuri näillä kielekkeillä moni päätyy päättämään päivänsä: kielekkeiltä sekä hypätään itse että ajetaan auton kanssa alas…

K E I L A N   S I L T A   &   P U T O U K S E T

_DSC3503Keilaan eksyimme hieman vahingossa, sillä se ei ollut listallamme. Poikaystäväni kuitenkin muisti kesken ajon, että Keilasta löytyy paitsi hienot putoukset myös kuuluisa silta. Ei siis tarvinnut miettiä kahta kertaa, pysähdymmekö!
_DSC3509
_DSC3520Keilan silta oli ennen täynnä rakastavaisten siihen kiinnittämiä lemmenlukkoja. Lukkoja alkoi kuitenkin olla niin paljon, ettei silta enää kestänyt alati kasvavaa kuormaa, joten ne piti lopulta irrottaa kokonaan.

Rakastavaisia ei kuitenkaan unohdettu, sillä sillan läheisyyteen rakennettiin sekä ristikkoseinä että kaksi metallista sydäntä, joihin lukkoja on voinut sillan siivoamisen jälkeen kiinnittää. Kaikkia alkuperäislukkoja ei jostain syystä siirretty automaattisesti uusiin pidikkeisiin, joten alkuperäisten lukkojen määrää on mahdoton enää edes arvioida.
_DSC3526_DSC3528