Havaintoja Virosta

_DSC4761– Viron asiakaspalvelusta olen tainnutkin mainita täällä blogin puolella jo aiemmin. Kuvailisin sitä lähinnä sanoilla olematon ja uskomaton. Monesti kassalla huomasin olevani tilanteessa, jossa jouduin lähes pyytelemään myyjältä anteeksi, että olin tullut pilaamaan hänen päivänsä. Ostoksia heiteltiin, kuitteja paiskottiin (tai jätettiin kokonaan antamatta) ja myyjä usein ehti livahtaa paikalta ennen kuin sain ensimmäisiä ostoksia laitettua kassiin…

– Suomessa lähimaksuraja taitaa olla 25 euroa. Virossa summa on huomattavasti pienempi, nimittäin 10 euroa. Monta kertaa yritin maksaa parinkymmenen euron ostokseni lähimaksulla, mutta eihän siitä mitään tullut… Ja edellistä kohtaa sivuten, kovin ymmärtäväistä asiakaspalvelua ei tietenkään ollut näissä tilanteissa odotettavissa.

_DSC4781

– Virossa juuri ajokortin saaneet joutuvat liimaamaan autoonsa (/käyttämäänsä autoon) tarran, jossa valkoisella pohjalla on vihreä vaahteranlehti. Tarra liimataan sekä auton etu- että takaosaan, ja se toimii muille autoilijoille merkkinä siitä, että ratissa on kokematon kuski. Uusien kuskien nopeusrajoitukset ovat myös 10 km/h matalammat kuin muilla: jos esimerkiksi moottoritiellä nopeusrajoituksena on 110 km/h, saa ”tarrallinen” kuski ajaa maksimissaan 100 km/h. Tarraa on pakko pitää kaksi vuotta inssin suorittamisen jälkeen.

– Jatketaan autoiluaiheella. Asvalttiin maalatut valkoiset neliöt kertovat turvallisen ja suositeltavan välimatkan suuruudesta. Välimatka edellä ajavaan autoon on siis täydellinen, kun olette molemmat omien autojenne kanssa tällaisten neliöiden päällä. Mainittakoon kuitenkin, että virolaiset itse käyttävät näitä turvavälejä hyväkseen harrastaessaan vaarallisia ohituksia. Niihin on hyvä kiilata, kun vastaan tuleva auto alkaa olla liian lähellä.

IMG_4885
IMG_4901
– Varmaan jokainen Virossa matkustava on ainakin joskus törmännyt uusiin, mahtipontisiin taloihin, joiden rakennus on kuitenkin selvästi jäänyt kesken. Virossa (ilmeisesti erityisesti venäläisten keskuudessa?) on tapana raken(nut)taa sellaisella all in -meiningillä. Yleensä jossain vaiheessa rahat kuitenkin loppuvat kesken ja rakennusvaihekin luonnollisesti stoppaa siihen. Taloja ei välttämättä koskaan saada valmiiksi…

_DSC4765

Viroon

Täällä sitä istutaan, Megastarin uudehkoilla penkeillä. Lapset huutavat ja innokkaimmat kantavat jo selkä vääränä Tax Freen ostoskassejaan. Perus laivameininkiä.

Olisin halunnut kirjoittaa otsikoksi Baltian roadtrip, mutta totuus on, ettemme vielä tiedä, missä vaiheessa matkamme jatkuu Virosta eteenpäin. Ehkä tiistaina, ehkä vasta lauantaina. Ensimmäistä kertaa ikinä olemme matkalla ilman minuuttiaikataulua tai edes tarkkaa tietoa siitä, milloin tulemme takaisin.

Tarkoituksena on siis matkustaa Tallinnasta Pärnun kautta Riikaan ja sieltä edelleen Vilnaan. Liettua on varsinainen kohteemme, sillä Viro ja Latvia ovat meille molemmille jo entuudestaan tuttuja paikkoja. Reittisuunnitelmamme on kuitenkin jo pelkästään tämän laivamatkan aikana ehtinyt muuttua pariinkin otteeseen, joten saa nähdä, minne lopulta päädymme.

Haluaisin päivittää blogia reissun aikana mahdollisimman paljon, mikäli nettijumalat vaan ovat puolellamme. Paatti saapuu kuitenkin juuri satamaan, joten täytyy lähteä pinkomaan poikaystävän perään….

Autolla Viroon?

_DSC3653.jpg
Ennen Saksaan lähtöä olisi ehkä ihan hyvä saada nämä maaliskuista Viron reissua koskevat postaukset vihdoin alta pois… Joten tässäpä teille viimeinen osa!

Kun kerroin ystävilleni, että olemme lähdössä Viroon omalla autolla, saimme paljon ihmettelyä ja jopa kauhisteluja osaksemme. Uskallatteko oikeasti? Aluksi ystävieni silmien pyörittelyt lähinnä huvittivat, mutta pakko myöntää, että noin kymmenen minuuttia Tallinnan liikennettä liian läheltä seurattuani aloin itsekin epäillä ideamme järkevyyttä…

Aloitetaan vaikka siitä, että olen Suomessa oppinut siihen, että yksisuuntaiset ovat yksisuuntaisia ja liikennevalot siinä mielessä pyhiä, että vihreällä saa mennä, mutta punaisella ehdottomasti ei. Virossa taas… Kaikki tuntuu olevan sallittua, kunhan pääsee nopeammin määränpäähänsä. Näimme niin törkeitä punaisia päin ajoja, suunnanvaihtoja ja yksisuuntaisilla väärään suuntaan ajelemista, etten loppureissusta jaksanut yllättyä enää oikein mistään. Myös nopeusrajoitukset tuntuivat olevan ennemminkin koristeina ja jos noudatit niitä, olit se liikenteen hidas etana, jonka muut ohittivat torvet soiden ja keskarit pystyssä…

Mitä autollisesta Viron reissusta sitten jäi mieleen?

P L U S S A T

– Totta kai auto helpottaa reissaamista ja mahdollistaa liikkumisen kauemmas Tallinnasta. Me kiertelimme auton kanssa Tallinnan lisäksi muun muassa Äesmäellä, Keilassa, Koplissa, Türisalussa ja Hiidenmaallakin! Veikkaan, että ilman autoa olisimme jääneet pyörimään Tallinnaan.

– Autollisena pääsee helpommin näkemään sitä ”oikeaa Viroa” Tallinnan ulkopuolella. On myös hienoa kuulla suomen sijaan viron kieltä.

– Pakko mainita sellainenkin itsestäänselvä asia, että auto mahdollistaa tehokkaamman shoppailun. On kivaa, kun kassit saa vietyä autoon säilytykseen ja toisaalta taas auton kanssa pääsee myös sellaisiin ostoskeskuksiin, joihin ei muuten ehkä tulisi mentyä. Rocca Al Mare oli itselle ainakin tervetullutta vaihtelua sataman kauppoihin.

M I I N U K S E T

– Kuten alussa totesin, liikenne Virossa on melko… mielenkiintoista..

– Autoillessa pitää varata paljon aikaa: muutaman kilometrin matkaan saattaa (erit. satama-alueella) kulua todella paljon aikaa!

– Tallinnassa ja varsinkin sen ulkopuolella tiet ovat paikoin todella huonokuntoisia.

– Tiet ovat myös melko kapeita. Tämä johtuu siitä, että autojen määrä on kasvanut niin nopealla vauhdilla, että lisäkaistoja on jouduttu tekemään melko pikaisella aikataululla. Tämä on käytännössä tarkoittanut sitä, että esimerkiksi entiset kolmikaistaiset tiet on vain ”pilkottu uusiksi”, jotta on saatu yksi kaista lisää.

– Pysäköinti Tallinnassa on suhteellisen kallista. Kaupungin ulkopuolella pysäköinti taas harvoin maksaa mitään.

_DSC3648