Kopli

_DSC3610Aloitan Viron postaukset kertomalla Koplista, varmasti Tallinnan huonomaineisimmasta asuinalueesta. Tämä oli Viron listani ykkösenä, vaikka jouduinkin hieman houkuttelemaan matkakumppaniani ennen kuin hän lämpesi idealleni.

Koplin huono maine juontaa juurensa 70-luvulle, Neuvostoliiton aikaan. Tuolloin hallinto ei enää halunnut panostaa Koplin ylläpitoon eikä tyhjiksi jääneisiin taloihin tai asuntoihin haluttu ottaa uusia asukkaita. Asuinalueen annettiin siis rapistua ja autioitua.

Läheisestä vankilasta vapautuneet vangit, joilla ei ollut asuntoa ulkomaailmassa ottivat alueen nopeasti omakseen ja alkoivat majailla hylätyissä rakennuksissa. Neuvostoliiton aikana vankeja asutettiin Kopliin paitsi Virosta myös kaikkialta Neuvostoliitosta. Tämän seurauksena alueen rikollisuus kasvoi räjähdysmäisesti: alueella käytiin paljon huumekauppaa, alkoholismi ja prostituutio näkyivät kaduilla asti ja sisätiloihin sytytetyt nuotiot polttivat puutaloja maan tasalle… _DSC3617Enää Kopli ei kuitenkaan ole yhtä levoton ja vaarallinen kuin aiemmin, ja suurimmaksi osaksi puheita voikin pitää liioteltuina ja vanhoihin tietoihin perustuvina. Silti alueella on edelleen kylttejä, jotka varoittavat uteliaita turisteja ja muita kulkureita alueen rikollisuudesta ja levottomuudesta. Liikkumista pimeän aikaan kehotetaan melko kärkkäästi myös välttämään. Olet täällä omalla vastuullasi.

Poikaystäväni mukaan alue on kuitenkin huomattavasti rauhallisempi ja tyhjempi kuin vuosia sitten. Silloin edes hurjimmat nuoret eivät uskaltautuneet Koplin läheisyyteen…_DSC3614
_DSC3620Me matkustimme Kopliin autolla, sillä se tuntui turvallisimmalta vaihtoehdolta, ja kävimmekin tekemässä vain pieniä kävelykierroksia kameran kanssa. Vaikka asukkaita emme nähneetkään, alueessa on jotain karmivaa. Tieto siitä, että hajotettujen ikkunoiden ja poltettujen seinien takaa meitä ehkä katselivat (entiset) rikolliset, riitti pitämään ihokarvat pystyssä ja kaikki aistit valppaina.
_DSC3615
_DSC3627Alueena Kopli on kuitenkin todella kiinnostava. Se on paitsi hieman pelottava ja jollain tapaa hallitsematon myös äärettömän kaunis omalla tavallaan. Koplissa yhdistyy tietynlainen rosoisuus ja rauhallinen uneliaisuus: kaiken hiljaisuuden keskellä seisoo osittain palaneita, hajoamispisteessä olevia taloja, jotka ovat nähneet vuosien varrella paljon enemmän kuin uskallan kuvitellakaan. Koplissa on tuulahdus unohdettua ja vanhaa, vaikka ilmassa voikin aistia jonkin uuden. Tunnelma on odottava.
_DSC3604
_DSC3585Olen onnellinen, että ehdimme vielä näkemään tällaisen Koplin. Alueella on nimittäin aloitettu laajat rakennustyöt, joiden myötä kaikki vanhat autiotalot tullaan purkamaan maan tasalle. Mekin ehdimme lyhyen vierailumme aikana nähdä, miten vanha puutalo hajotettiin kokonaan silmiemme edessä.

Kohta Koplia, ainakaan sellaisena kuin nyt sen näimme, ei enää ole.
_DSC3623

Viroon

tallinna2Olemme lähdössä ensi kuun alussa Tallinnaan poikaystäväni kanssa. Työvuoroista riippuen aiomme olla reissussa kolme tai neljä päivää.

Matkamme tulee tällä kertaa olemaan hieman erilainen, sillä pääsemme majoittumaan poikaystäväni äidin ja tämän perheen luokse. Meillä on myös auto käytettävissä koko reissun ajan, joten liikkuminen paikasta toiseen tulee olemaan helppoa ja vaivatonta. Koossa on siis ainekset onnistuneeseen minilomaan!
tallinna4Meille oli alusta alkaen selvää, ettemme aio viettää kaikkia päiviä kauppakeskuksia ja Tallinnan vanhaa kaupunkia kierrellen. Olenkin lukenut paljon vinkkejä ja tekemisehdotuksia, joita aiomme varmasti hyödyntää. Nyt listalta löytyy esimerkiksi jo minulle entuudestaan tuntemattomia näköalapaikkoja, kuten Patkuli vaateplats ja Kohtuotsa.

Reissun tavoitteena on siis nähdä jotain uutta (ainakin meikäläisen näkökulmasta), testata (olematonta) viron kielen taitoa sekä nauttia yhteisestä vapaa-ajasta. On myös mielenkiintoista päästä näkemään, minkälaisissa maisemissa poikaystäväni on lapsuutensa viettänyt.
tallinna3Tallinnan matkan suunnittelu on herättänyt myös (jälleen kerran) matkustuskuumeen. Ei mene päivääkään, ettemmekö puhuisi matkakohteista ja -budjetista. Suunnitelmiamme kuitenkin hieman jarruttaa epävarma tulevaisuuteni. Tavoitteena on saada maisterin paperit käteen viimeistään keväällä, ja sen jälkeen suunnitelmat työrintamalla ovat totaalisen auki: voi olla, että joudumme sanomaan hyvästit Turulle ja suuntaamaan esimerkiksi pääkaupunkiseudulle töiden perässä…

Mutta sen tiedän, että kunhan kuviot tästä hieman selkenevät, lentoliput jonnekin lämpimään ovat kyllä heti ostoslistalla!
tallinna6

Postauksen kuvat vuodelta 2013.

Tallinna

viro4
Vietimme siskoni kanssa perjantain Tallinnassa. Lähdimme aamulaivalla ja tulimme iltamyöhään takaisin. Päivä oli todella onnistunut; aurinko paistoi, ihmisiä ei ollut kovinkaan paljoa liikkeellä ja muutenkin oli huippua viettää laatuaikaa siskon kanssa. Päivä oli täynnä naurua, muistoja ja hölmöjä heittoja. Kyllä se niin vaan on, ettei kukaan voi ymmärtää niin hyvin kuin oma sisko!

Ehdimme kiertää vanhaakaupunkia ja monen monta kauppaa. Vaateostoksia ei tällä kertaa tullut tehtyä, vaikkakin poikaystävälle löysin kivan neuleen. Kotiin hommasin muutaman jutun, mutta muuten tyydyin vain hypistelemään ja ihastelemaan vaatteita rekeissä. River Islandista löytyi yksi erittäin mielenkiintoinen asuste, mutta päätin kuitenkin jättää sen liikkeeseen. Pakko myöntää, että nyt hieman harmittaa (aivan kuten sisko ennustikin), mutta enää on turha itkeä. Jos elämä käy sietämättömäksi, voin aina turvautua nettikauppaan.
viro1

viro2
Oli muuten hauska huomata, miten vuosien varrella olemme siskoni kanssa löytäneet omat tyylimme. Lapsuudessa ja nuoruudessa meitä luultiin aina identtisiksi kaksosiksi. Meikkasimme samalla lailla ja olimme jatkuvasti toistemme vaatekaapeilla lainailemassa vaatteita. Kaiken kruunasivat vielä samat harrastukset ja kaveripiiritkin!

Nyt, kun olemme asuneet eri kaupungeissa ja opiskelleet eri aloja, olemme löytäneet myös tyylimme. Jos joku näkisi meidät nyt ensimmäistä kertaa, hän ei välttämättä uskoisi meitä edes sisaruksiksi! Paljon on siis vuosien saatossa muuttunut. Siskoni on ehtinyt värjätä ”ikivaalean” tukkansa mustaksi, ja me molemmat olemme luopuneet valkoisista saapikkaista, mustista tekonahkalaukuista, neonvärisistä topeista ja ylisuurista korvakoruista… Siskoni tyyli on huomattavasti rokimpi ja rohkeampi, kun taas itse suosin kaikkea klassista ja ”turvallisia” värejä. Sinkoilimmekin kaupoissa ihan erilaisten vaatteiden ja asusteiden perässä. Sisko ei lämmennyt yhtään hiekanvärisille hatuille, kun taas itse en ymmärtänyt intiaanikuvioiden päälle ollenkaan! Hih.
viro5
Jo pieni maisemanvaihdos tuntui auttavan ja olo on tällä hetkellä todella rentoutunut. Ihan kuin olisi ollut kauemminkin poissa! Pieni virkistyspäivämme osui todella hyvään saumaan siinäkin mielessä, että maanantaina alkaa taas arki, ja suuntaan heti aamusta yliopistolle. Nyt, kun akut on ladattu, odotan innolla, mitä tuleva syksy tuo tullessaan!
viro6

viro3