Tall Ships Races

_DSC4615

Pusuja, naurua, kohtaamisia, rakoille asti käveltyjä jalkoja. Brunssiähkyä, liian myöhään valvottuja öitä ja korkeita mastoja. Takana on ehdottomasti yksi kesän parhaimmista viikonlopuista.

Lauantaina suuntasimme Jokirantaan ihailemaan purjeveneitä. Olen aina ollut sitä mieltä, että vesi ja erityisesti meri on minun juttuni. Ja siellä väenpaljoudessa sukkuloidessani, meriveden tuoksua haistellessa ja korkeita mastoja ihaillessa ajattelin, että jos en edellisessä elämässäni ollut joku meri-ihminen, niin ehkä minusta vielä tulee sellainen. Purjehtija vailla päämäärää. Seikkailija.

_DSC4636
_DSC4625
_DSC4616

Siellä suurten mastojen keskellä mietin myös omia vahvuuksiani. Tiedän, että ystävieni mielestä luovuuteni ja tunneälyni ovat ehdottomasti vahvimpia puoliani. Jos minun taas pitäisi kertoa uudelle ihmiselle vahvuuksistani, mainitsisin ehdottomasti aikatauluttamisen. Välillä olen ehkä hieman liian optimistinen kaikkine suunnitelmineni, mutta saan silti mahdutettua elämäni täyteen ihmisiä ja tapahtumia. Myönnän, että ahdan vapaapäiväni usein ihan liian täyteen, mutta selviän silti. Joudun ehkä hieman nipistämään yöunistani, mutta näin kesällä se ei haittaa.

On ihanaa valvoan ihan liian pitkään ja yhtäkkiä havahtua siihen, että yö onkin taittumassa aamuksi. On jännittävää seurata aamuyön kulkijoita ja miettiä, ovatko he tulossa vai menossa.

_DSC4611
_DSC4601
_DSC4600
_DSC4568
_DSC4565
Sunnuntaina ehdimme ystävieni kanssa vielä testaamaan Samppalinnan brunssinkin. Olimme tehneet pöytävarauksen reilusti etukäteen, sillä pelkäsimme muuten jäävämme ilman pöytää. Paikan päällä huomasimme huolemme olevan turha. Puolet pöydistä oli tyhjiä, ja vaikka olimme varanneet pöydän pariksi tunniksi, saimme silti jäädä sinne vaihtamaan kuulumisia pidemmäksi aikaa.

Samppalinnan brunssi oli ihan okei. Ei mitenkään ihmeellinen. Sellainen perus. Oli appelsiinimehua, nakkeja ja karjalanpiirakoita. Salaatteja ja kakkupaloja. Paljon valkoista ja isot ikkunat.

Ja koska viikonlopun teemana on selvästi ollut haaveilu ja kaikenlainen haihattelu, sallin itseni hetkeksi seilata haavemaailmaan, jossa minulla on merenrantahuvila, jonka olen sisustanut sinisellä ja beigellä ja jossa kaikki viihtyvät ja jonka rantakallioilta kaikuu aina nauru.

Ensimmäistä kertaa koko kesänä sunnuntai-iltana oli vaikeaa lähteä.

_DSC4561

Reunalla

_DSC4219
Muiden riekkuessa Ruisrockissa me päätimme harrastaa hieman maakuntamatkailua. Päämäärätön ajelumme päättyi lopulta tänne:

_DSC4240
_DSC4230.jpg

Olimme varustatuneet Suomen lähenevään iltaan pitkin housuin ja paidoin. Kerrankin voi sanoa, että vähempikin olisi riittänyt. Tunsimme itsemme hieman ulkopuolisiksi kaikkien bikini- ja uimahousuasuisten nuorten joukossa…

Seuraavalla kerralla aiomme ehdottomasti mennä myös uimaan! Poikaystäväni ei luota rohkeuteeni hypätä kielekkeeltä alas, joten löimme 50 eurosta vetoa. Jos hyppään, saan tuon viisikymppiä itselleni. Helppoa rahaa! ;)

Juhannus

img1498302425300
Ensimmäistä kertaa vuosiin pääsin viettämään juhannusta maalle. Ensimmäistä kertaa vuosiin olin ylipäätään juhannuksena vapaalla. Neljän päivän vapaaputki tuntuu tähän väliin todella hyvältä, vaikka rakastankin uutta työpaikkaani. Vapautta ja sen myötä myös vastuuta on paljon ja sehän sopii minulle! Olenkin saanut todella paljon positiivista palautetta sekä pomolta että asiakkailta – niin kirjallisesti kuin suullisesti. Juhannuksen viettoon lähdin siis todellakin hymyssä suin!

Juhannus meni tosiaan osittain Lohjalla ja osittain Turussa. Ajoimme poikaystäväni kanssa torstaina Lohjalle, ja sisko seurasi seuraavana päivänä perässä. Suunnitelmamme eivät lopulta olleet grilliruokaa, veneilyä ja saunontaa suurempia. Jotenkin näin vanhempana sitä osaa arvostaa enemmän yhdessä vietettyä laatuaikaa kuin älytöntä örvellystä. Ei sillä, vanhempani pyörittelivät silmiään, kun meikäläinen halusi välttämättä kiivetä pihatammeen – saman ikäisenä oma äitini ei suinkaan ole kiipeillyt puissa, vaan ollut viimeisillään raskaana minusta… PhotoGrid_1498386376977
Turkuun palasimme eilen, sillä meillä on täällä vielä asioita hoidettavana ennen lomaa. Lähdemme tosiaan ensi viikon lauantaina ajelemaan kohti Keski-Suomea ja mökkiä. Toisin kuin aiemmin kirjoitin, mökkeilymme näyttää sittenkin onnistuva (*kopkop*), ellei jostain putkahda yli-innokkaita ostajia… Rakas mökkimme on siis myynnissä, ja se on aiheuttanut tietynlaista epävarmuutta lomasuunnitelmiimme. Jos kaikki kuitenkin menee meidän osaltamme putkeen, saamme nauttia mökkielämästä viikon verran.

Tuntuu oudolta ajatella, ettei mökkiä enää ehkä ole ensi kesänä. Siellä on tullut vietettyä kaikki lapsuutemme kesät sekä muutama talvinen pilkkireissukin. Nyt aiomme todella ottaa ilon irti, sillä tämä on luultavasti viimeinen mahdollisuutemme. Olemme tutkailleet, mitä kaikkea Rautavaaralla ylipäätään voi tehdä, ja vaikkei lista olekaan kovin pitkä uskon, että meille tulee hauska reissu!