Miten opiskelijalla on varaa matkustaa?

IMG_4004.jpg
Saan jonkun verran kyselyjä siitä, miten minulla on ja on ollut varaa matkustaa näinkin paljon. Moni opiskelijakavereistani kun ei ole ehkä päässyt Tukholmaa tai Jyväskylää pidemmälle.

Säästämisessähän on lähinnä kyse priorisoinnista. Siitä, mitä pitää tärkeänä ja mitä ei. Koen, etten itse ole joutunut erityisesti luopumaan juuri mistään, vaan olen halunnut panostaa (eli säästää) asioihin, jotka itse koen tärkeinä.

Heti alkuun sanottakoon, että minulla ei ole suurta vuokraa maksettavana eikä säästettävää esimerkiksi häitä tai lapsia varten. Olen siis (ainakin vielä hetken) ihan tavallinen opiskelija, joka asuu halvassa vuokra-asunnossa ja tekee töitä opintojensa ohessa. Olen aloittanut työnteon 14-vuotiaana enkä koskaan ole pitänyt kunnon lomaa. Toisin kuin monet muut opiskelijat, en ole koskaan nostanut opintolainaa (saati käyttänyt sitä matkustamiseen). Miten ja mistä me sitten säästämme? Alla muutamia toimiviksi koettuja vinkkejä matkakassan kerryttämiseen!

MATKAKASSA

Meillä on poikaystäväni kanssa yhteinen matkakassa, jonne kumpikin laittaa tietyn summan rahaa säästöön heti palkkapäivänään. Kyseessä on siis purnukka, ei mikään erillinen tili, sillä haluamme (jostain syystä?) nähdä kassan kasvavan konkreettisesti. Lisäksi purnukka on ilmainen, toisin kuin useimmat tilit. Matkakassaamme kerryttävät myös pullokuiteista saatavat rahat sekä irtokolikot. Voi kuulostaa hassulta heittää muutama kymmenen sentin kolikko purkkiin, mutta niinhän se on, että pienistä puroista syntyy lopulta ne isot joet. Myös kaikki kertyneet S-Bonuksemme menevät kassaan juuri ennen reissua, ja olemmekin pyrkineet keskittämään ostoksemme (ruoka, bensa jne.) tietyn ryhmän liikkeisiin.

Ajatus matkakassasta lähti liikkeelle jo reilut kymmenen vuotta sitten, jolloin työskentelin vielä Lohjalla kaupan kassalla. Kysyin asiakkaalta, olisiko hänellä antaa hieman kolikoita, jotta hän saisi vaihtorahansa seteleinä takaisin. Vanhempi rouva kieltäytyi tiukasti ja kertoi sitten, että heidän perheensä ulkomaanmatkat tehdään pitkälti näiden ”pikkuhilujen” ansiosta. Siitä päivästä alkoi myös oma hilujen hamstraamiseni. Ja kyllä, olen itsekin huomannut, että kaikki laukkujen pohjilla ja takkien taskuissa pyörivät kolikot kannattaa laittaa säästöön.


MIETI, MISSÄ/MITEN VOIT SÄÄSTÄÄ

Asuminen. Tässä voi säästää todella paljon! Itse asun nykyään pienehkössä kämpässä, jonka vuokraan kuuluu mm. vesi, sähkö ja netti. Toki jossain vaiheessa, kun muutamme yhteen, vuokrakulut (toivottavasti) pienenevät entisestään… Olen asunut huomattavasti isommissa asunnoissa, mutta ne eivät koskaan tehneet minua onnellisiksi. Päinvastoin: vuokra oli kallis ja siivottavaa paljon.

Juhliminen ja ulkona syöminen. Käyn todella todella harvoin juhlimassa. En oikeastaan välitä alkoholin mausta ja ärsyynnyn, jos seuraava(t) päivä(t) menevät pilalle juhlinnan vuoksi. Minulla ei siis mene rahaa juomiin eikä myöskään seuraavan päivän krapulapitsoihin. Muutenkin syömme ulkona todella harvoin… Ruoka-asioissa on muutenkin paljon säästömahdollisuuksia: entä, jos laittaisit kaikki herkutteluun menevät rahat säästöön? Tai pitäisit karkkipäivän vain joka toinen viikko? Mitä jos laatisit viikko- tai kuukausibudjetin ruokia varten?

Harrastukset. Myös harrastuksiaan pohtimalla ja joitain muutoksia tekemällä voi säästää rahaa. Esimerkiksi juoksu- tai kuntosaliharrastus. Ymmärrän, että talvella on kivempaa ja järkevämpää treenata sisätiloissa, mutta kevään tullen nämä harrastukset voi helposti siirtää ulos. Itse olen säästänyt paljon (en edes uskalla laskea, miten paljon) siinä, että luovuin viikottaisista ohjatuista ratsastustunneista ja siirryin liikuttamaan tuttavieni hevosia ilmaiseksi. Toki jotkut haluavat treenata tavoitteellisesti, jolloin säästäminenkin on hankalampaa. Mutta aina kannattaa miettiä!

Ajoitus. Opiskelijana (ja osa-aikaisena työntekijänä) on siinä mielessä ideaalissa tilanteessa matkustelun suhteen, että matkustaa voi käytännössä milloin tahansa – tai ainakin aikataulut ovat joustavat. Näin on mahdollista kytätä halpoja lentoja eikä tarvitse taistella hotelleista tai lennoista suosituimpaan loma-aikaan. Päivien kanssa kikkailemalla voi oikeasti säästää satasia!

Matkan pituus ja etäisyys. Myös matkalla voi säästää rahaa. Kuten olette varmasti huomanneet, teen itse melko lyhyitä reissuja suhteellisen lähelle. Kun matkaan ei ole käytettävänä montaa päivää, en halua lentoaikojenkaan olevan kovin pitkiä. Lyhyillä matkoilla säästyy siis rahaa. Tietenkään maata tai kaupunkia ei ehdi nähdä kunnolla, mutta toistaiseksi tämä on ollut toimiva ratkaisu.

Majoittuminen ja ruokailu reissussa. Asumisessa voi säästää sekä ennen matkaa että sen aikana. Matkustan itse sillä asenteella, että hotellihuoneessa käydään vain nukkumassa, joten en koskaan etsi mitään viiden tähden hotelleja. Hyvä vaihtoehto hotellille on myös Airbnb: hyviä ja monenlaisiin budjetteihin sopivia vaihtoehtoja on pilvin pimein monessa eri maassa ja kaupungissa. Lisäksi ruokakustannukset pienenevät, kun ruokaa voi laittaa myös ”kotioloissa”. Itse olen melko nirso enkä halua maksaa ruuista maltaita reissussakaan. Mieluummin kiertelen, liikun ja näen enemmän kuin jään hifistelemään ravintolaan. 
IMG_4002

+  PARI BONUSVINKKIÄ

Ensinnäkin, mikäli haluaa saada rahaa kokoon hieman nopeammin, kannattaa käydä omat kaappinsa läpi ja laittaa kaikki ylimääräinen myyntiin kirpputorille. Saattaa kuulostaa tylsältä, isotöiseltä ja/tai itsestäänselvyydeltä, mutta suosittelen lämpimästi. Vuosia sitten, ennen Espanjan reissua matkakassassa ei mielestäni ollut tarpeeksi rahaa säästössä. Ratsasin vaatekaapit ja varastot, ja vein kaiken ylimääräisen myyntiin lähikirpparille. Kahden viikon kirppismyynnillä sain kasvatettua matkakassaamme reilulla 300 eurolla! Yhtäkään myytyä vaatetta tai kenkäparia en ole jäänyt kaipaamaan, mutta reissustamme tuli huomattavasti kivempi, kun jokaista euroa ei tarvinnut koko aikaa olla laskemassa.

Toiseksi mikäli haluaa päästä nopeammin matkustamaan, kannattaa hyödyntää kaikki juhlapäivät, valmistujaiset, ylioppilasjuhlat jne. ja pyytää sukulaisia siirtämään lahjarahat suoraan matkatilille.
IMG_4000

Siinä muutama vinkki matkakassan kasvattamista varten. Miten te muut, miten ja millaisissa asioissa säästätte?

Havaintoja Liettuasta

_DSC4952
IMG_5131
– Liettuassa (ja varsinkin Vilnassa) näkee kirkkoja kaikkialla. Ne voivat sijaita aivan vieri vieressä, mutta silti olla tyyliltään erilaisia. Jos ei muuta, niin ovathan ne nyt todella kuvauksellisia!

– Liettuasta löytyi myös todella paljon isoja puistoja, joissa oli totta kai useita suuria suihkulähteitä. Muistan, miten ensimmäisten suihkulähteiden kohdalla olimme innoissamme ja räpsimme kamerallamme kymmeniä kuvia. Kolmannenkymmenennen suihkulähteen kohdalla emme enää jaksaneet olla niin innoissamme…

IMG_5009

– Liettuan liikennemerkkejä ei vaan voi ymmärtää. Varoituskolmioiden sisältä voi löytyä mitä vaan, mustista palloista (tämä on ainoa, jonka saimme selvitettyä! Se tarkoittaa todella vaarallista tietä) säteileviin moottoripyöriin(?). Mielikuvitusta saa todella käyttää, kun kaikenmaailman varoitusmerkeille alkaa keksiä tarkoituksia… Harmittaa, etten ottanut yhdestäkään oudosta liikennemerkistä kuvia!

– Liettuassa kannattaa varata käteistä tankkausreissuille! Huoltoasemilla käy usein vain käteinen – ainakin, jos tankkaa dieseliä. Muutamassa paikassa huomasimme korttimaksun onnistuvan, mikäli kyseessä oli bensan tankkaus. Emme missään vaiheessa saaneet selville, mikä juju tässä piili…

– En äkkiseltään muista nähneeni niin paljon yksisuuntaisia teitä kuin Vilnassa ja Kaunasissa. Eikä siinä vielä kaikki! Nämä yksisuuntaiset tiet on yleensä jaettu neljästä kuuteen kaistaan, ja missään (!) ei näy kaistamerkintöjä. Voin kertoa, että meihin molempiin iski pienoinen paniikki, kun liikenneympyrässä tajusimme, että meidän pitäisi olla viisi kaistaa tuonnempana. Tai ainakin neljä? Kaistaviivoja ei tosiaan ollut, ja muutaman kerran saatoimmekin vain toivoa olevamme edes suunnilleen omalla paikallamme liikenteessä.

– Liettuan metsäisyys yllätti täysin! Kaikkialla, keskustasta maaseudulle asti on todella sankkaa lehtimetsää. Jo ihan Vilnassakin tulee ajoittain olo, että oleilee metsän keskellä. Ja kun sanon, että metsä on sankkaa, todellakin tarkoitan sitä. Esimerkiksi autotieltä ei nähnyt ollenkaan metsien ”sisälle”, sillä lehdistö on kuin muuri autotien vieressä. Tuli kuitenkin jotenkin rauhallinen ja hyvä fiilis, kun luonto ja kaupunkielämä on onnistuttu noin kivuttomasti yhdistämään. Olisin halunnut lähteä kurkkimaan metsiin hieman enemmänkin, mutta matkaseuralaiseni ei ollut aivan samaa mieltä kanssani… Ehkä sitten ensi kerralla!

– Myös parkkeerauskulttuuri on Liettuassa aivan omaa luokkaansa. Auton voi pistää parkkiin käytännössä missä tahansa ja miten päin tahansa. Tuntuu myös, että muista autoilijoista ei niin välitetty: kunhan itse pääsi autosta ulos, ei haitannut, vaikkei naapuriautosta olisi päässyt ulos. Törmäsimme useamman kerran autoihin, jotka olivat ”loukossa” muiden autojen ympäröimänä.

– Rautateiden ylitys on myös yhdenlainen taiteenlajinsa. Todella monen ylityskohdan merkkivalo paloi punaisena (eli kaiken järjen mukaan junan pitäisi lähestyä?), mutta liettualaiset ohittelivat toisiaan ylittäessään rautatietä. Joillakin ylityspaikoilla taas oli henkilökuntaa hätistämässä autoilijoita tasoristeyksen yli, vaikka punainen valo vilkkui uhkaavasti ja varoitusääni(?) repi tärykalvoja. Koskaan emme nähneet junia missään, joten ehkäpä noita varoitusmerkkejä ja -ääniä ei Liettuassa kannata ottaa kovin vakavasti…?

IMG_5053

Kuurin kynnäs

_DSC5214
Liettuan karttaa tutkaillessamme huomasimme maan länsiosassa pitkän maakaistaleen, jonka toinen puoli kuului Venäjälle, toinen Liettualle. Mielenkiintomme heräsi heti, ja pienen googlettelun jälkeen saimme selville, että tuolta maakaistaleella löytyisi myös Kuurin kynnäs, joka on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista. Päätimme siis lähteä valloittamaan tätä maakaistaletta, maksoi mitä maksoi.

Pohjustukseksi täytyy sanoa, että Klaipéda on Liettuan suosituin lomakohde ja maan kolmanneksi suurin kaupunki. Siellä on ruuhkaisaa aamusta iltaan ja siellä osataan myös rahastaa. Noin parinsadan metrin pituinen lauttamatka Klaipédasta kynnäälle maksoi 11,50 euroa. Tämän lisäksi joutuu vielä maksamaan 20 euron suuruisen summan päästäkseen ajamaan varsinaisen kansallispuiston alueelle. Tämä ”tietulli” on ilmeisesti melko uusi keksintö, sillä muutama vuosi sitten ainoa maksu oli tuo lauttamaksu (, joka sekin oli huomattavasti nykyistä halvempi). Pakko myöntää, että maksettuamme 20 euroa kiukkuisen näköiselle venäläisnaiselle epäilimme, kannattiko ihan oikeasti maksaa noin paljon päästäkseen katsomaan hiekkaa…

Kannatti. Siitä ei pääse mihinkään.

IMG_5160
_DSC5153.jpg
IMG_5159

Ennen Kuurin kynnääseen tutustumista ajoimme Nidaan, joka on suloinen kalastajakylä aivan Venäjän rajan tuntumassa. Sieltä löytyy suloisia puutaloja, kauniita värejä ja vanhanaikaista, pysähtynyttä tunnelmaa. Saapuessamme satama-alueella olikin käynnissä jonkinlaiset vanhanajan markkinat.

Turisteja oli paljon, mikä tuntui hassulta, sillä lähes koko reissumme ajan olimme saaneet olla melko rauhassa. Emme viipyneet kauaa Nidan ihmisvilinässä, sillä olemattomien parkkipaikkojen metsästys (ja melko hintavien parkkimaksu-ilmoitusten katselu) alkoi ärsyttää. Liikkeellä oli myös yllättävän paljon poliiseja, joten ihan mihin tahansa emme viitsineet kilpuriamme jättää…
_DSC5163
IMG_5170
IMG_5168
Pysähdyimme kuitenkin Nidan rannalle, sillä halusimme molemmat päästä uimaan. Merivesi oli yllättävän lämmintä (, vaikka tähän asti olin ollut aina sitä mieltä, ettei merivesi koskaan voi olla tarpeeksi lämmintä) järkyttävästä tuulesta huolimatta. Tuulen takia rantavahdit eivät päästäneet meitä kovin pitkälle uimaan. Meidän tulisi kuulemma joko maksaa kelluntavyöstä tai sitten saisimme tyytyä hieman matalampaan veteen. Matala vesi tarkoitti tässä tapauksessa sellaista ”juuri ja juuri yltää varpaat pohjaan” -syvyyttä. Emme vuokranneet kelluntavöitä.

Ihmeeksemme ranta oli melko rauhallinen. Muutamia turisteja toki oli, mutta ei onneksi mitään järkyttävää ruuhkaa. Hetken vedessä pulikoituamme ja armottomassa tuulessa kuivateltuamme päätimme kuitenkin jatkaa matkaa, sillä emme olleet ihan varmoja, miten paljon aikaa meidän tulisi varata kynnäiden tutkailuun.
_DSC5195
_DSC5209
Löysimme oikeaan paikkaan hieman puolivahingossa. Pysähdyimme vain tienvarteen, jossa oli paljon muitakin autoja. Ensin luulimme, että kyseessä oli joku pyöräilijöiden tankkauspiste, sillä vettä myytiin ryöstöhintaan muutaman maasturin takakontista… Tarkempi tutkailu kuitenkin osoitti, että olimme oikeassa paikassa. Männikön reunasta nimittäin löytyi pieni kioski (, jota luulimme ensin vessaksi), josta pystyi ostamaan kahden euron lipun, jolla pääsi jatkamaan matkaa Kuurin kynnäälle.

Ensin matkaa taitettiin tuollaisen laudoituksen päällä. Kaikkialla oli kaunista, aurinko paistoi ja tuuli lennätti hiekkaa. Muutaman sadan metrin päästä laudoitus kuitenkin loppui ja loppumatka taitettiin hiekassa tarpoen. Koko matka näköalapaikalle on myös ylämäkeä, joten kaikkein huonokuntoisemmille en voi tätä kokemusta suositella. Muutamat turistit luovuttivatkin kesken kaiken kääntyen takaisin, kun jalka ei enää noussutkaan loputtomassa hiekkameressä…
IMG_5181
IMG_5183
IMG_5185
IMG_5206.jpg
IMG_5200
Kun sitten lopulta pääsimme näköalapaikalle henkemme meinasi salpautua paitsi kiipeämisen myös kauniiden näköalojen takia. Meri siinsi molemmissa suunnissa ja tuntui virkistävältä nähdä havupuita (ja ylipäätään vihreää) kaiken sen aavikon jälkeen.

Aikamme maisemia ihasteltuamme lähdimme laskeutumaan takaisin autolle. Askel oli kevyt alamäkeen ja matka taittui nopeasti. Tuntui hassulta, että hetkeä sitten olimme läähättäneet kuin eläimet matkalla näköalapaikalle.
IMG_5196

_DSC5180